Rentouttavat paivat ovat tehneet hyvaa. Sielu ja ruumis on levannyt kauniissa maisemissa ja iho on saanut rusketusta. Eilen nakyi ensimmaiset rusketusrajat! Suomen tytot ja muut tutut eivat taida edes uskoa lukemaansa, niin paljon valttelen aurinkoa kotioloissa. Onneksi Suomen suvi mahdollistaa melko hyvin varjopaikat ja viileat paivat.. Taalla aurinko ruskettaa huomaamatta eika se vaadi tuntien auringossa makaamista hiki selkarankaa pitkin valuen.

Pai on ollut aivan ihana paikka. Tata rentoa meininkia ja mukavaa ilmapiiria ei oikein kylliksi voi mainostaa. Suosittelemme lomakohteeksi ehdottomasti kaikille rentoutumista kaipaaville. Juhlijoiden ja aktiviteettinalkaisten kannattaa ehka suunnata jonnekin muualle, silla vaikka Pai tarjoaakin nailla main tuttuja nakyja, viskiampareita, baarit esimerkiksi sulkevat oviaan puolilta oin ja meno on rauhallista lapi yon. Me rentouduimme Paissa hyvin. Viikon ohjelmaan sisaltyi paaosin pelkkaa hengailua ja ihmettelemista, kavelya ja katselemista.

Keskiviikkona vuokrasimme skootterin 2 euron paivavuokrahintaan. Alle saimme satapiikkisen kivan menopelin. Yksikin skootteri riitti meille hyvin, vaikka totesimmekin tovin ajeltuamme, etta vasemman puoleinen liikenne ei ollut mikaan suuri ongelma. Sita olin nimittain itse vahan pelannyt, samoin kuin vaihteiden vaihtamista, silla kotipuolessa ahkerassa kaytossa ollut skootteri oli automaattivaihteistolla toimiva peli. Sita oli kylla namakin mutta se selvisi vasta siina vuokrausvaiheessa emmeka sitten enaa muuttaneet yhden skootterin vuokraa kahdeksi. Ajelimme katsomaan vesiputousta ja kiertelimme muitakin pikkuteita Paissa. Maisemia pysahdyttiin kuvaamaan moneenkin otteeseen. Mikon kamerasta loytyvat upeat maisemakuvat, mutta nettiyhteys ei tanaan ollut suosiollinen kuvien siirtelemiselle tanne blogiin. Palataan niiden parissa vaikka loppuviikon aikana. (Ylimpana kuitenkin yksi maisemakuva, jonka siirto onnistui ennen kuin Mikolla meni hermot liian hitaaseen nettiin. Harmi, etta kuvanottohetkella oli alkanut jo paiva vaihtua illaksi ja valo jai melko minimiin)

Eilen kaytiin illalla syomassa ja kiertamassa pari kuppilaa. Mikko on sitten tanaan harrastanut suolihuuhtelua, olisiko syyna ollut eilinen ruoka (liha, joka Mikon mukaan maistui samalta kuin marka koira haisee) vai muutama juotu olut..? Joka tapauksessa Mikko on viettanyt taman paivan sisalla maaten ja mina sitten luin terassin auringossa ja kiertelin vahan viela kaupunkia. Kokeilinpa jotain uutta ja ihmeellistakin, nimittain kala"hierontaa". Tassa versiossa jalat ensin pestaan hiesta ja sitten ne upotetaan altaaseen, jossa killuu satapain pikkukaloja. Kalat syovat jaloista kuollutta ihoa. Well, pakkohan se oli kokeilla.. (laitan kuvan vaikka jo pelkastaan Anskun kiusaksi. Olkoon tama Anskulle omistettu kuva, Tiinan jalat osa 2. Ja naitahan on luvassa lisaa!)

 

Rauhallinen Pai jaa huomenna taakse, kun huoneen luovutuksen jalkeen siirrymme taas bussiyhteyspaikkaan ja ajamme samat 762 kurvia takaisin Chiang Maihin. Siella vietamme muutaman paivan ennen kuin jatkamme kohti Laosin rajan tuntumaa. Chiang Maista tulee todennakoisesti jotain hieman kultturellisempaa kuvaa mikali lahdemme katsomaan temppeleita ja muita nahtavyyksia. Kuulimme eraalta Chiang Maissa asuvalta naiselta, etta siella olisi myos pandoja! Tama pandojen rakastaja haluaa ehdottomasti selvittaa missa niita on ja miten niita pikkuisia pullukoita paasee katsomaan. Elamani tahtihetket ovat kasilla.

Laitetaan loppuun viela yksi kuva, joka kiteyttaa Pain leppoisan ilmapiirin aika hyvin. Otos on eiliselta illalta. Istuimme muutamassa baarissa juomassa yhdet kussakin ja tunnelmoimme erilaisia kapakoita. Tama oli ehdottomasti rennoin mesta. Huomion arvoista on kuvassa nakyva nuotio. Voisimmeko tehda aloitteen samanlaisesta konseptista myos Suomeen? Vai olisiko jollain turvallisuuskomitean perkeleella jokin sana sanottavanaan nain hyvaan ideaan?

Kuullaan Chiang Maista! Meika lahtee nyt takaisin guest houselle katsomaan, onko Mikko loytanyt apteekista hiilitabletit ja vielako se varaa meidan saniteettitiloja itselleen....

PS. Lentoliput Suomeen on varattu tanaan. Kotiin tullaan 21. tammikuuta. Ala isa ihmettele, jos postista kolahtaa kahdeksan ja puolen sadan euron kuitti nettisiirrosta. Korttia ei ole varastettu enka ole ostanut taalta tonttia. Olen vain tulossa joskus kotiinkin.