Viimeistä viedään Bangkokissa tältä erää. Illalla lähtee juna kohti Pohjois-Thaimaata, Chiang Maihin. Otetaan yöjuna, joten saa nukkua matkan ajan ja olla sitten perillä skarppina.. Tai näinhän me vielä kuvitellaan. Junamatka kestää 13 tuntia. Hintaa tiketille tuli noin 16 euroa per lärvi, kun matkustetaan toisen luokan makuuvaunussa ja varattiin alapedit, jotka oli hieman yläpetiä kalliimmat. Nyt vielä täältä Bangkokin kämpästä on hyvä summata, millainen oli Thaimaan pääkaupungissa vietetty aika..

Keskiviikkona siis tultiin, paikallista aikaa oltiin perillä Jaanan ja Tonin tukikohdassa kuuden maissa illalla. Suihkun jälkeen lähdettiin syömään Cabbages and Condoms -paikkaan. Ravintolan voitto menee lyhentämättömänä aidsia ehkäisevään työhön. Oli mielenkiintoinen ja hieno paikka, ruoka oli hyvää ja hyväntekeväisyyteen menevä tuotto tietysti kiva lisä. Perinteisiä minttupastilleja ei lähtiessä saanut mutta seuraava kyltti kehotti ottamaan mukaan muuta:

 

Torstaina nukuttiin myöhään, ja käytiin tutustumassa päivällä Jaanan ja Tonin opinahjon ruokalaan. Oli todella hieno ruokala! Suuri ruokasali oli täynnä erilaisia pieniä kojuja, joista sai erilaista ruokaa: kiinalaista, intialaista, japanilaista, thaimaalaista yms. Kaikki keittiöt olivat edustettuina ja ruoka oli törkeän halpaa. Annos maksoi 20-40 bahtia eli 40-80 senttiä. Torstai-ilta kului tytöillä ostoskeskuksessa pyöriessä ja leffassa New Moonia katsellessa. Pojat kävi pizzalla ja pelaamassa jotain pallopeliä.

Perjantaina matkattiin skytrainilla ja jokitaksilla toiselle puolelle Bangkokia tarkoituksena vierailla Grand Palacessa. Ikävä kyllä se oli ehtinyt jo sulkea ovensa, kun päästiin paikan päälle. Suunnattiin siis kulku kohti lähellä sijaitsevaa Khao San Roadia, joka on ehkä koko Thaimaan tunnetuin travellerimesta. Siellä on katu aivan tuhannen täynnä kojuja, hostelleja, baareja ja yökerhoja. Oli toki mielenkiintoista nähdä tuo ihmisvilinä ja monenlaiset matkaajat, jotka Thaimaaseen olivat rinkat selässään tulleet, mutta todettiin kyllä yhteistuumin, ettei lainkaan meidän paikka. Jälleen siis kiitollisina Jaanalle ja Tonille tarjoamastaan yösijasta ja aivan muunlaisista aktiviteeteista kuin mitä Khao San Road olisi tarjonnut. Löydettiin kuitenkin etsimämme kirjakauppa, joka myi niin uusia kuin käytettyjäkin kirjoja, etenkin matkaoppaita. Sieltä ostettiin 500 bahtilla eli 10 eurolla Lonely Planetin Kaakkois-Aasian matkaopas ohjeopukseksi reissulle. Perjantai-ilta kului sitten mukavasti tässä kämpillä intialaisen ruoan ja leffan merkeissä.

Jaana ja Mikko Khao San Roadilla.

 

Eilen lauantaina lähdettiin pelaamaan paintballia eli värikuulasotaa. Joukkuejako oli selvä, Suomi vs. muu maailma ja meininki oli kuin kolmannessa maailmansodassa ikään! Mukana oli kolme tyttöä, joiden ajatus paintballista oli lähinnä se, että kiva kokeilla uutta aktiviteettia, ja 12 miestä, joilla oli päämääränä pelata apinan raivolla, veren maku suussa ja lahdata kaikki. Jotain kertoo esimerkiksi se, että neljän pelin jälkeen mulla ei ollut vielä panokset edes kaikki kuluneet ja osa äijistä haki jo toista kertaa lisää värikuulia.... Paintball oli hauska kokemus kyllä vaikka aluksi osumien sattuminen pelottikin ja mielessä pyöri pelko siitä, miten mustelmilla sitä pelin jälkeen olisikaan. Hintaa pelaamiselle tuli 6 euroa henkilöä kohden ja lisäpanokset maksoivat 3 euroa. Hikisen pelin jälkeen otettiin mopotaksit paremmalle taksin metsästysapajalle, sillä pelimesta sijaitsi hieman syrjemmällä emmekä saaneet taksia puolen tunnin yrityksestä huolimatta. Mopotaksikin oli uusi kokemus eikä huono sellainen. Mopot ovat täällä ehdottomasti nopein kulkupeli sillä kadut ovat todella ruuhkaiset ja mopoilla pääsee kätevästi kulkemaan autojonojen lävitse. Autotaksilla hurautettiin amerikkalaiseen ribs-ravintolaan, syötiin kuvut täyteen äärettömän hyvää ruokaa ja tultiin kotiin. Nopea suihku kaikilla, vaatteet niskaan ja parin ristiseiskaerän jälkeen irkkupubiin parin tuopin ääreen juttelemaan ja istumaan iltaa.

Ihanat majoittajamme, herra-minä-vihaan-Corona-olutta ja Jaana.

Sellainen oli ohjelmalista Bangkokissa. Mitä sitten jäi mieleen parhaiten? Kuninkaan palvonta oli ainakin itselleni ehkä se asia, jonka muistan parhaiten: se nimittäin näkyy joka paikassa koko ajan. Esimerkiksi elokuvissa tulee ensin puolen tunnin verran mainoksia ja trailereita ja sitten noin kaksi minuuttia kestävä kuvasarja ja "mainos" kuninkaasta, höystettynä erittäin tunteisiin vetoavalla musiikilla ja tämän ajan koko elokuvakansa seisoo ja kunnioittaa kuningasta. Kuninkaan kuvia näkyy joka puolella ja kaikki vastalauseet ovat ehdottomasti kiellettyjä. Myös kaikki huijausyritykset ovat olleet näkyvissä paljon. Toisella puolella Bangkokia perjantaina seikkaillessamme tuli vastaan pari tyyppiä, jotka yrittivät huijata meitä ottamaan suosittelemansa tuktuk-kyydin tai yrittivät mukamas ystävällisinä neuvoa meille joitain käyntikohteita ja veloittaa siitä muutaman kymmenen bahtia. Kuten Mikko asian totesi, kaupungissa jossa on näin paljon turisteja, kukaan paikallinen ei tule neuvomaan tai auttamaan ellei hänen tarkoituksenaan ole tienata sillä rahaa.

Ensisilmäyksellä Bangkok oli liian kiireinen, liian ahdas, liian täynnä, liian meluisa, liian kaikkea, mutta mitä pidempään täällä aikaansa viettää, sitä enemmän kaaos näyttää hallitulta kaaokselta. Ja kun rehellisiä tekstissämme lupasimme olla, on pakko myöntää että ainakin minulla pari ensimmäistä päivää meni huulta purren, kamalan suurta koti-ikävää tuntien ja hetkenä minä tahansa valmiina hyppäämään taksiin ja huutamaan airport! airport!. Tilanne kuitenkin parani ja rauhoittui. On hyvä antaa tilaa tuntea myös niitä fiiliksiä ja muistaa, ettei kaikkea tarvitse rakastaa ja kaikesta ei ole pakko nauttia täysin siemauksin - kyllä voi sanoa myös, että helvetti mitä paskaa ja mennä nukkumaan.

Nyt täältä päästä vaikenee Bangkok ja pahimmasta koti-ikävästä selviytynyt läpisijä. Kuullaan taas pohjoisen päästä. Tällä hetkellä voimassa olevan suunnitelman mukaan matkaamme heti Chiang Main rautatieasemalle päästyämme Paihin, joka on tunnettu rauhoittumispaikka pohjoisessa. Tarkoituksena olisi levätä hetki, nauttia pelkästä olemisesta ja tavata muita matkailijoita. Moni kiertää samat maat kuin me, mutta päin vastaisessa järjestyksessä. Katsotaan, jos löytyisi heitä, jotka antaisivat vinkkejä hyvistä hostelleista ja käymisen arvoisista paikoista! Kirjoittelemme taas, kun sopiva hetki tulee ja pääsemme netin ääreen. Voikaa hyvin koti-Suomessa!

Mikon arvio Bangkokista: Hieno mesta, surinaa, pärinää, vilskettä, hyviä hajuja ja pahoja hajuja yms. Siinä oma näkemykseni Bangkokista. Täällä on niin paljon nähtävää että aikaa pitäisi varata pari viikkoa että kaikki ehtisi näkemään/kokemaan. Pelkästään kulttuurishokista toipumiseen meni pari päivää. Suosittelen ehdottomasti, ko paikasta löytyy kaikille varmasti jotakin, oli se sitten makuelämyksien hakemista, bilettämistä tai shoppailua. -Mikko