Kaupungit ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin viime paivien aikana. Lauantaiaamuna jatimme Vang Viengin taaksemme. Koska bussi oli taynna ja seuraavan lahtoon monta tuntia, taivuimme ottamaan kymmenen minuutin sisalla lahtevan minivan-kyydin. Hinnaltaan kalliimpi minivan on kylla lokaalibusseja luonnollisesti nopeampi, joten oli siita hintaerosta jotain etua. Matka kavi Laosin paakaupunkiin Vientianeen noin kolmessa tunnissa.

Vientianessa meita odotti pieni ongelma loytaa edullista guest housea. Kahdentoista taalan hintaan olisi kylla saanut parista paikasta mutta koska hinta tuntui suurelta, etsimme viela.. Mikolla tosin taisi huumorintaju jossain kohtaa loppua, mutta onneksi ei liian aikaisin. Juuri kun olin sanonut, etta "no jos kavellaan viela tuo katu ja kysytaan, jos ei loydy, otetaan se kallis", tarppasi sitten ekasta paikasta. Kiva siisti huone omalla suihkulla ja vessalla irtosi 80 000 kipin hintaan eli 6,40 euroa yolta. Ei paha, kun puhutaan maan paakaupungista, jossa meneillaan olivat SEA Gamesit eli Kaakkois-Aasian urheilukilpailut. Kisojen vuoksi turisteja oli luonnollisesti todella paljon normaalia enemman ja yopymispaikkojen kysynta huipussaan. Halina, ihmismaara ja kaupungin hektinen meininki olivat kai syyna siihenkin, ettemme viihtyneet paikassa kuin yhden paivan... Kun joka paikka oli taynna jengia, poliiseja, kisaturistia ja urheilukansaa, ei kaupunki saanut nayttaa meille talla kertaa parastaan.

Vientianesta oli tarkoitus lentaa Pakseen, silla oletimme etta matka Pakseen olisi todella pitka maanteitse. Kun kartalta mittailimme esimerkiksi Luang Prabangin ja Vang Viengin etaisyytta, jonka matkaan meni kuusi tuntia, oletimme etta Pakseen matkustaisi paivatolkulla. Vaan eipa sitten ollutkaan niin! Yobussi Vientianesta Pakseen kesti 11tuntia ja oli tietysti huomattavan edullinen lentoon nahden. Kun mielessaan summasi noin 10 euron bussilippua ja 100 euron lentolippua, kaantyivat koyhat matkailijat halvempaan vaihtoehtoon. Olimme kuulleet yobussista kauhutarinoita, mutta paatimme kokea matkan itse... Ja kannattiko? No todellakin! Olimme kuulleet, etta matkalla ei tule nukutuksi silmaystakaan, kuljettaja ajaa taas kuin joku kaistapaa vuoristoissa, sangyt ovat 30 kiloisille kaapioille ja kaikki on pain persetta. Mutta mita viela. Mina nukuin ainakin kuin pieni porsas melkein viisi tuntia. Eihan siina nyt varsinaisesta nukkumismukavuudesta voitu puhua mutta kaiken kaikkiaan matka oli miellyttava. Kun oli odottanut yhtatoista tuntia taytta helvettia ja olikin ihan mukavasti edennyt matka, taas oppi ettei pessimisti pety! Sen kylla voimme todeta, etta pienesta koosta on naissa maissa matkaillessa hyotya. Koska taalla asiat on mitoitettu paikallisten ihmisten mukaan (ja he ovat keskimaarin kolmekymmenkiloisia maahisia), olisi rennon kokoisella suomalaismiehella, 185cm/100kg, hieman vaikeuksia etenkin kaikissa kulkuvalineissa. 165cm luistimet jalassa, sulka paassa on siis hyva mitta ihmiselle.... ihmiselle, jonka taytyy matkustaa sleeping bussissa ainakin.

Paksessa vietimme yhden yon ja taas jatkoimme matkaa. Kaupungit eivat oikein tunnu olevan meita varten.. Toki jokaisessa paikassa varmasti muutaman paivan viettaisi, mutta hinku saarille oli jo kova. Ja nyt ollaan perilla! Sijaintina siis Si Phan Don eli suomennettuna 4000 saarta ja niista saarista Don Det. Kenties siis turistivoittoisin paikka nain alkuunsa ja todennakoisesti jossain kohtaa vaihdetaan toiselle saarella, Don Khonille. Nama kaksi ovat tassa aivan vierekkain ja huomenna aiommekin tehda pienen pyoraretken Don Khonille katsellaksemme, milta se paikka nayttaa... 

Turismista huolimatta voimme kertoa, etta taman rennompaa mestaa ei varmaan ole missaan. Matkapuhelimeni ei ole loytanyt kenttaa kahteen paivaan, baari meni eilen kiinni kymmenelta kun sahkot katkesivat, koko kylassa elavat alla olevissa maisemissa sulassa sovussa kaikki kanoista koiriin ja vauvoista vaareihin. Saimme ihastuttavan bungalowin joen rannasta naurettavan edulliseen hintaan 1,05e yo henkiloa kohti. Guest house on muutenkin aivan poikkeuksellisen ihana. Mitaan ruokaa tai juomaa ei esimerkiksi makseta tilattaessa vaan ne merkitaan vihkoon, joita on yksi per huonenumero, ja maksetaan sitten kun lahdetaan tai aina kun tulee 200 000 kipin eli 14 euron summa tayteen. Loistavaa palvelua siis, joka perustuu luottamukseen.. nyt vaan toivotaan, etta tallainen taalla pysyykin eika kukaan mene kusemaan tata.

Noista kipeista voisi kylla jotain jo mainita.. Tarkoitan, etta taalla kylla tuntee turisti itsensa rikkaaksi! Koska saarilla ei ole pankkiautomaatteja, piti kaytettava raha ottaa mukaan Paksesta. Nostimme siella sellaisen summan, jolla ajattelimme voivamme elaa hyvin hieman yli viikon, jonka todennakoisesti saarilla vietamme. Lisaksi mukana on dollareita ja euroja, silla vaihto taalla kylla onnistuu mutta ei tuo rahan nostaminen tililta. No, summa joka mukaan otettiin oli aivan huikea. Itse kannan mukanani 1,7 miljoonaa kipia ja Mikon piti tietysti olla massikeisari ja nostaa mukaansa 2,4 miljoonaa. MILJOONAA! Jesus, parin millin loma Don Detilla! Summat vastaavat kuitenkin euroiksi muutettuina vain suunnilleen 150-200 euroa. En tajua miten tama kansa on nain hulluna naihin nolliin. Pienin seteli on 500 kipia (0,035e) ja sita nakee melko harvoin. Suurin seteli on 50 000 kipia (3,5 euroa). Ja sitten kun massia on mukana vajaat pari sataa euroa, setelinippu nayttaa melkoisen huvittavalta....

Mika maa mika valuutta? On poka rahaa! Bathia, dollaria, euroa, kippia... Mista naita seteleita oikein tulee?!

Don Det kuittaa talta eraa. Kuulumisia saarilta tulee viela, vietetaanhan taalla aikaa jopa joulun yli.

Naista tunnelmista terveisia lumiseen Suomeen!