Kambodzan paakaupunki Phnom Penh on saavutettu. Aanien ja hajujen sinfonia on melkeinpa sanoinkuvaamaton. On mopoa, autoa, fillaria, pienta ja suurta ihmista, mustaa, valkoista ja kaikkea silta valilta, on tuoksuja ruoasta ja hajuja roskista ja likavedesta... Phnom Penh laittaa paan sekaisin uneliaan Laosin jalkeen. Siina, missa Laos oli kuin nukkuneen rukous, voidaan sanoa, ettei Kambodza nuku ehka koskaan. Kahden maan valinen hyppays tuntuu siis suurelta.

Sihauknovillen rannalta lahdettiin pois eilen aamulla. Otettiin bussi paakaupunkiin (noin 5h, 5USD) ja koko matka sujui taysin kommelluksitta. Mita nyt hieman sekaannusta aiheutti pieni kielimuuri. Edellisena paivana lippuja ostaessamme oli myyja sanonut, etta tuk-tuk noutaa meita 7.50. Han tarkoitti kyllakin 7.15, mutta koska "fifti" ja "fiftiin" todella voivat menna helposti sekaisin, jouduttiin hieman kirimaan vauhtia aamusella. Perille paastiin kuitenkin ajoissa ja vielapa hetki odoteltiinkin bussissa.. kuka tietaa mita - ei siihen aina ole edes syyta, mikaan nyt vaan ei koskaan lahde tai saavu ajallaan.

Phnom Penhissa otettiin huone Lake Sidelta eli silta osalta kaupunkia, jossa guest houseja ja matkaajien tarvitsemia palveluja on riittamiin. Ruokaa, lippuja, kirjoja, pienta purtavaa ja juotavaa saa siis lahelta ja internet-kahvila loytyy aivan kivenheiton paasta. Tama on hyva, silla Sihauknovillessa nettiin paastakseen oli matkattava noin viiden kilometrin mopomatka ja illalla kulkeminen ei ollut kovin turvallista yksinaan. Sama patee taalla: Phnom Penh ei ole kaikkein turvallisin paikka illalla yksin kulkevalle, etenkaan naispuoliselle, henkilolle. Toimitus huomauttaa, etta tallaiset asiat kuten nettikahvilan valiton laheisyys, alkavat merkita, kun yrittaa pitaa parisuhdetta voimissaan ja hyvassa hapessa viiden tunnin aikaeron ja 8000 kilometrin paasta. Vahintaan kerran viikossa on vain paastava jutustelemaan kuulumiset rauhassa.

Kiva huone loytyi muuten neljan taalan hintaan yota kohden. Ei siis paha hinta hyvasta ja siistista huoneesta, jossa on vessa ja suihku ja sijaintina maan paakaupunki. Hinnaksi siis tulee noin 1,40e/henk.  Hintatasoltaan Kambodza on ollut sellainen kuin kuvittelimmekin.. Paivabudjetiksi riittaa 15 dollaria, eli vahan reipas 10 euroa. Sisaanpaasyt esimerkiksi nahtavyyskohteisiin, tuktuk-kyydit paikan paalle yms. verottavat lompakkoa sitten enemman, joten niita en tapaa edes laskea budjettiin. Sen verran rahaa kannattaa tililla lahtiessa olla, ettei jokaisen pennin peraan tarvitse itkea. Etenkin, kun kyse on yhdeksan viikon reissusta, jonka itse teen. Sitten kun puhutaan noin vuoden reissuista, joiden pituuden maaraa matkakassan riittaminen, tiukan linjan pitaminen tuntuu jo taysin aiheelliselta. Ja arvatkaapas mita? Meidan Mikko saa ruveta sitten laskemaan penneja! Herra on nimittain tehnyt paatoksen matka-ajan pidentamisesta. Kun koti-Suomessa ei ole tyttoystavaa, tyota, asuntoa ja muita velvoitteita tai ikavan kohteita odottamassa, on taysin ymmarrettavaa, etta paluu tuntuu hieman tyhjalta. Nyt taalla Phnom Penhissa Mikko onkin selvitellyt pidemman viisumin saamista Thaimaaseen ja Kilroylta on tullut ilmoitus, etta lentolipun vaihto onnistuu. Poika jaa siis reissaamaan viela aina maaliskuun puoleen valiin saakka! Kuulemme Mikon matkasta varmasti sitten taman kautta viela lisaa, kun kirjoitusvastuu vaihtuu Bangkokissa.

Tanaan suuntasimme aamupalan jalkeen joen puoleiseen kaupunginosaan katselemaan ja ihmettelemaan, mita siella oli. Muutama tunti leppoisaa kavelya, kuumottavia teiden ylityksia (ai mika suojatie?) ja paljon hikea - siina paivan ohjelma. Vierailtiin myos kansallismuseossa. Kyllahan siella kiva oli kayda katsomassa ja ihmettelemassa, mutta huomattiin ettei olla kovinkaan kultturelleja ihmisia.... kivipatsaat on vain kivipatsaita. Onneksi mielenkiintoisempaakin nahtavaa oli. Ja jos ei meilla niin paikallisilla! Tarkoittaa sita, etta paikalliset koululaistytot halusivat paasta allekirjoittaneen kanssa kuvaan. En tieda, sotkivatko minut kivipatsaisiin vai oliko lansimaalainen eksotiikka kuvan ottamisen arvoista, mutta niin tai nain, sain kainalooni pari ihanaa tyttoa ja kameran salama lauloi. Hassua kylla, lansimaalaisuus ja vaalea iho ehka vetosivat siina, mutta suurin osa on luullut minua aivan muuksi kuin suomalaiseksi. Syntyperasta kysytaan usein ja kysyjat arvelevat Intiaa, Kiinaa, Vietnamia.. Paikalliset kyselivat Thaimaassa, etta olenko aivan kokonaan farang eli heidan ei-niin-mairitteleva sana ulkomaalaiselle. Jopa eurooppalaiset muut reissaajat ovat rohkaistuneet kysymaan, etta oletkos sina Tiina ihan kokonaan suomalaista syntyperaa. (Nyt ois aidille pari kysymysta....)

Huomenna suunnitelmissa on lahtea katsomaan Tuol Slengin museo (aka. S-21) ja Killing Fieldsit. Tutustutaan siis maan historiaan varsin kouriintuntuvalla tavalla. Lisaa tietoa kiinnostuneille loytyy netista, mutta lyhyesti voidaan sanoa, etta kyseessa on siis 70-luvun lopussa tapahtunut kansanmurha. Paikallinen vastine Hitlerille, Pol Pot, hallitsi maata neljan vuoden ajan. Eri arvioiden mukaan tuona aikana kuoli 1-2 miljoonaa ihmista - nalkaan, sairauksiin tai tappamalla. Huomisesta voi siis tulla tunneskaalaltaan varsin rankka paiva, mutta tama kuuluu niihin asioihin, joilta ei voi sulkea silmiaan. Kyseessa ei ole mitaan historian siipien havinaa vanhoista kirjoista vaan tapahtumia vain kolmen vuosikymmenen takaa. Kirjoittelemme tunnelmia ja ajatuksia reissun jalkeen!