Aikaisempina viikkoina jaksoin aina avautua Tiinalle kuinka omasta mielesta ko. maa on persiista, mutta nyt taytyy sanoa etta olen muuttanut mieleni. Maa on aivan mahtava kun vaan jaksaa ja viitti kiertaa syrjaisempia paikkoja, normaalien kohteiden lisaksi. Tasta innostuneena mun piti julkaista pelkastaan kuva postaus, mutta osottautui etta tassa koneessa on enemman virus infektioita, kuin naapuri korttelin maksullisessa naisessa(kokemus pohjaa ei ole), joten paatin siirtaa kuvapostauksen myohemmaksi, mutta lupaan etta teen sen viimeistaan Bangkokista.

Eilen vuokrasimme edellisista kirjoutuksista tutun Lilyn kanssa polkupyorat, vakaana aikomuksena pyorailla 15 kilometria pohjoisessa olevalle temppelille. Matkan varrella pysahdyttiin vanhalle Pepsin tehtaalle, joka on ollut tyhjana jo aikansa. Kuulimme etta tehtaaseen on mahdollista menna myos sisalle ja nahda tuhansia pulloja ja vanha pullotuslinjasto, mutta helppoa keinoa emme loytaneet ja paatimme etta ehka on turhan vaarallista yrittaa vakisin.

Temppeli loydettiin varsin vaivattomasti, mutta Angorin Watin yms jalkeen temppeli oli suorastaan saalittava. Takaisin tullessa paatimme kiertaa lahistolla olevia pikkukylia, ja ratkaisu oli vahintaankin loistava. Ihmiset olivat innoissaan kun saivat selittaa elamantyylistaan ja tyostaan mita tekivat(tosin Khmeriks mutta ei se nyt ole niin justiinsa). Tutustuimme mm. Riisin erottelukoneeseen, jota eras vanha mies esitteli erittain ylpeana, ja taytyy kylla myontaa etta aika vaikuttava laite se olikin. Seuraavassa kylassa tutustuimme kevatkaaryleiden valmistukseen, eli siis kuinka ne kaaryle kaaryleet leivotaan, toivottavastiu edes joku ymmarsi mitan tarkoitan :). Tyo kaaryleiden leipojille on erittain aikaa vievaa, tienatakseen puoli dollaria heidan pitaa valmistaa 200 lattya, vai mita nyt onkaan. Parhainta silti naissa kylissa oli pienet lapset, heidan ilo oli suurimillaan kun sai lyoda yla vitosen Barangin kanssa( Barang: ulkomaalainen, ei ehka niin imarteleva nimitys). Tuhansien "hello!!" ja "Bye Bye!!!" huutojen jalkeen ja noin 30km pyorailyn jalkeen paatimme syoda lounaan ja suunnitella iltapaivan ohjelmaa.

Paatimme lahtea etsimaan Bambujunaa, josta myohemmin lisaa. Matkalla "junalle" lyosimme nk. ancient house:ja jotka ovat erittain vanhoja taloja, joissa vielakin asuu alkuperaisia omistajia. Paatimme menna katsomaan ja siella olikin heti erittain suloinen mummeli vastassa, joka Lilyn mukaan puhui erittain hyvaa Ranskaa. Oma Ranskan kielentaitoni on hieman ruosteessa, joten jouduin tyytymaan Lilyn tulkkaukseen. Mummeli esitteli erittain innostuneena kaikkia vanhoja esineita ja kuinka niita kaytettiin, joka oli mielenkiintoista. Jannasti monet esineet olivat melkein vastaavia mita Suomen lahihistoriassa kaytettiin, same same but different.. Mummeli myos kertoi surullisemmasta puolesta, joka oli tietysti Pol Potin valtakausi. Han oli 7 sisaruksesta ainoa joka selvisi hengissa, hanen veljensa kuolivat leireilla, tyossa, sairauksiin yms. Talo muutettiin Pol Potin aikakautena eraanlaiseksi yleiseksi keittioks, mika oli yks syy siihen etta se oli viela ehjana, koska useimmat tuollaiset, paremman kastin talot poltettiin.

Taloilta jatkoimme matkaa bambujunalle ja sinne paastaksemme meidan piti ylittaa vanha rautatiesilta. Silta naytti erittain hyvakuntoiselta kaukaa katsottuna, mutta huomasin puolessa valissa etta ylityksesta tulee vahintaankin mielenkiintoista, eika polkupyora ainakaan helpottanut tilannetta. Sillalla huomasin myos etta ystavamme Ranskasta karsii korkeanpaikankammosta ja han jumiutui puoleen valiin siltaa. Mitaan pelkaamattomana Skandinaavina(paskanliekit, pulssi huiteli sadan paremmalla puolella, ja polvet loi tyhjaa) ja herrasmiehena(siitakaan en ole niin varma) paatin palata takaisin ja heittaa lilyn pyoran selkaani ja auttaa hanet toiselle puolelle, mika lopulta kavi oikein vaivattomasti. Kevyen kenttavittuilun jalkeen jatkoimme matkaa kohti bambujunaa.

Tassa vaiheessa lienee hyva selittaa mika tama mysteerinen Bambujuna on. Eli kyseessa on vanha rautatie jota paikalliset kaytttaa hyvakseen, rakentamalla virityksia, joissa moottorina toimii perus agrekaatti, alustana parit akselit ja siina se sitten onkin. Viritys muistuttaa vahan resiinaa, mutta on huomattavasti kevytrakenteisempi. Koska raiteita on vaaan yksi ja menijoita tietysti paljon. Joutuu se jonka resiinan paalla on vahemman tavaraa vaistamaan, jolloin kaytannossa koko paska nostetaan pois raiteilta penkereelle. Myos ensimmaisen sateen kahteen kuukauteen paasin todistamaan taalla, tietysti sade sattui tulemaan juuri puolessa valin junamatkaa ja juuri silloin kuin jouduimme myllaan hassakan pois raiteilta, onneksi kesa kuivaa minka kastelee.

Tallainen oli lyhykaisyydessaan vierailuni Battambangissa. Noin puolentoista tunnin paasta bussin pitais lahtea kohti Sisophonia kohti ja toivottavasti myos mina olen kyydissa. Alkuperaisena suunnitelmana oli kylla menna tasta suoraan Palinin rajakaupunkiin, mutta hetken tutkailtuani huomasin ettei siina ole mitaan jarkea. Ja Tiina voi lopettaa nauramisen siella, tiedan uhonneeni ylittavani rajan siella ja etta se tulee olemaan helppoa, mutta joskus mukavuudenhalu yllatti.

Naissa merkeissa nakemiin, seuraavaks laitan kuvaoksennuksen bangokiksta

edit. En tieda montako kertaa tama nakyy, johtuen tasokkaasta netista