Katukuvaa Phnom Penhista.
Viimeista viedaan Phnom Penhissa! Vierailu venahti hieman aluksi suunnitellusta muutamasta paivasta viikkoon, silla Mikon hankkiman pidemman Thaimaan viisumin toimitusaika oli noin kolme paivaa, mutta kun viikonloppu sattui sopivasti siihen valiin, saa han hakea viisumin vasta tanaan maanantaina. Huomenaamulla otetaan sitten suunta kohti Siem Reapia ja omalta osaltani ainakin Kambodzan viimeista etappia. Tuntuu, etta viikko Phnom Penhissa alkaa olemaan riittavasti. Valilla on vaadittu mielikuvitusta, jotta saa aikansa kulumaan. Lisaksi eilen kuulimme, etta useaan huoneeseen guest housesamme oli murtauduttu ja viety rahoja ja kamoja, joten tuntuu ihan hyvalta jo lahteakin. Itse olemme onneksi valttyneet nailta uusilta voroilta! Koputamme kuitenkin puuta, ja toivomme, etta kaikki tavarat ovat tallessa huomenaamuna, kun rinkka pitaisi taas heittaa selkaan ja suunnata bussiin. Olisipa mielenkiintoista katsella kampassa ja todeta, etta heeetkinen... missa on mun rinkka?
Taalla me asutaan - Phnom Penhin travellerighetto Street 93, Lake Side.
Meidan guest house, Number 9.
Phnom Penhissa aika on kulunut lahinna kaupunkia ja sen menoa ihmetellen. Itse olen aivan haltioissani kiertanyt kaupungissa apostolin kyydilla ja saanut taten kovasti ihmetysta osakseni. Taalla kukaan ei vain tunnu kavelevan mihinkaan. Kaikki mopoa pidemmat matkat tehdaan mopolla ja kyydin tarjoajajat ovatkin koko ajan hairitsemassa ymparilleen palyilevaa harmalaista joka tahtoo vain rauhassa laittaa topposta toisen eteen! Eipa tuntunut heille menevan oikein mitenkaan jarkeen se, etta joku tahtoo kavella reilun kolmenkymmenen asteen helteessa keskipaivalla...
Uusi kamerakin tuli hankittua, joten juhlimme taten tassa postauksessa kuvaoksennusta by Tiinan uusi Canon. Jarkevalla hinnalla (130 USD sis. kamera, oheissalat, muistikortti ja ylimaarainen pari pattereita) irtosi kameraliikkeesta pattereilla toimiva pokkari niin, ettei tarvitse huolehtia erilaisesta pistorasiapaastakaan. Enpa tieda, olenko muistanut edes mainita tasta Kambodzan kahden valuutan kanssa sahlaamisesta. Ilmoitan taalla hinnat dollareina, joten lienee paikallaan mainita, etta maassa on virallisesti kaksi kaypaa valuuttaa, dollari ja riel. Molempia kaytetaan sekaisin. Kurssi on onneksi helppo, 4000 rielia on yksi dollari, joten laskutoimitukset pystyy tekemaan nopeasti paassaan.
Kojua ja tavaraa silman kantamattomiin Central Marketissa.
Siina missa Tiina on ihastellut kaupunkia ja marketteja, ostoskeskuksia ja katuja, kolmena paivana, Mikko rohkeni mukaan yhtena. Vuorossa oli oikea markettipaiva, kun kiersimme seka Russian Marketin seka osan Central Marketia. Samalla kavimme myos katsomassa Sorya Shopping Mallin, jossa olin itse vieraillut edellisena paivana ja kertonut mielettomasta ostoskeskuksesta myos Mikolle. Kaytiin yhdessa taas pallistelemassa ja ruokailemassa Food Courtissa, joka on elamys sekin. Marketeissa ihmeteltavaa ja ihasteltavaa riitti! Suosittelen ehdottomasti kaymaan naissa, mikali missa tahansa reissukohteessanne niita onkaan. Ihmispaljous voi ahdistaa, mutta kun mukaan varaa kylmat hermot ja leppoisan asenteen, selviaa kylla. Meille sattui kohdalle melko hiljainen paiva eika kyynarpaataktiikkaan tarvinnut turvautua. Kojuja ja myyntiartikkeleita riitti kaytannossa katsoen perseesta peramoottoriin. Ruokapuoli kiinnosti meita ehka eniten, silla kaikenlaisten ”Yaaak, syoko tuota joku?” tai ”Kato! Mikahan tuo on?” kohteiden katseleminen ja kuvaileminen on mukavaa.
Taallahan on vaikka mita! Siina keitettiin vahan meren elavia...
...oli lihaa ja kalaa kuivattuna...
..ja oli tuoreena...
..ja taman tuoreemmaksi ei tipujen liha enaa tule!
Mukaan tarttui talla kertaa kyllakin vain tuttuja ja turvallisia pahkinoita seka muilta osastoilta Mikolle (liian pienia) t-paitoja, Tiinalle riisisakista kierratetty uusi meikkilaukku ja syomapuikkoja, joilla viela taalla ollessani kuvittelen syovani myos kotipuolessa.
Kaynnissa olivat ankarat tinkimispuuhat! Kylla vahintaan puolet pitaa hinnasta pois saada. Siis vahintaan. Oli kyseessa mika artikkeli tahansa!
...oli melkein-Iittalaa ja Arabiaa..
..ja muutamia koriste-esineita kirjahyllyyn. Ostaisin ellen olisi fiksumpi kuin Mikko, joka on raahannut rinkassaan puista koriste-esinetta viimeiset viisi viikkoa...
Huomenna siis luvassa taas pitkaa bussimatkailua ja uusi kaupunki, Siem Reap. Palaamme temppelikaupungista!
