Siem Reap on saavutettu ja temppelit nahty. Ja siina kaikki talta eraa, ei mulla sitten muuta sanottavaa ollutkaan...(Kunpa joskus osaisinkin tiivistaa asiat noin lyhyeen.)
Eilen saavuttiin perille Tiinan matkan osalta viimeiseen uuteen kaupunkiin, Siem Reapiin, joka on siis Kambodzan pohjois-osassa. Bussimatka ei tietenkaan mennyt kuten aluksi oltiin suunniteltu, mutta se ei enaa ylita mitaan uutiskynnysta. Mainittakoot nyt kuitenkin, etta jos minivanista, jonka piti tulla hakemaan lipun ostaneet guest houselta, puhkesi rengas, uusi kuljetus myohastyi ja taten missattiin se aikaisin mahdollinen bussi, johon liput oli ostettu, odotettiin taas asemalla uutta lahtevaksi, sekin bussi lahti vahan myohassa, siita hajosi bensaletku, letku korjattiin teipilla, joka ei tietenkaan kestanyt, teippisidos hajosi, hankittiin uusi patka letkua, vaihdettiin se tien pientareella ja paastiin kuitenkin perille vain reipas kolme tuntia alkuperaista suunnitelmaa myohemmin, kaikkihan meni oikeastaan aivan nappiin!
Siem Reapissa suunnattiin Popular guest houseen, josta oltiin kuultu hyvaa Phnom Penhissa eraalta suomalaisjannulta. Ja kivaksi paikaksi osoittautui! (6 USD/yo = 4,2e) Tai oikeastaan voisi jo kayttaa sanaa luksus. Syyt ovat mm. seuraavat: vessan pontto toimii, kylpyhuoneessa on peili ja kasisaippuaa, saniteettitiloihin on ovi, katossa on toimiva tuuletin, sahkot ovat paalla 24/7, huonehintaan sisaltyi pyyhkeet, sangyssa on peitto, tyyny on normaalin tyynyn muotoinen, oven saa lukkoon eika huoneessa juoksentele hiiria, gekkoja, liskoja, kissoja, nyrkin kokoisia hamahakkeja ja kaikkea muuta mahdollista pystykorvaa pienempaa. Ja kylla, heille, jotka ihmettelevat oheista listaa – kaikki on nahty, eivatka ne ole poikkeustapauksia vaan saantoja. Voin sanoa, etta kahdeksan viikkoa Aasiassa erilaisissa guest houseissa ovat karaisseet minua.
Tana aamuna noustiin ennen sian pieremaa ja lahdettiin reippaina viidelta aamulla kohti Angkor Watin temppelialuetta. Koska postauksesta nakojaan tulee muutenkin pitka, kiinnostuneet voivat lukea tarkemmat lisatiedot Angkor Watia klikaten. Aamuviiden pimeassa ajeli guest houselle sovitusti eilispaivan tuktuk-kuskimme, joka heitti meidat edullisesti linja-autoasemalta guest houselle. Ja syykin edulliseen hintaan on selva: ei taalla kuljettaja pienia matkoja ajamalla tienaa vaan juuri nailla temppelikierroksilla, joista nettoaa mukavat rahat. Aikainen heratys kuulemma vaati lisaa rahaa ja palkaksi sovittiinkin sitten loppujen lopuksi 17 USD (12e) ja talla hintaa meita kuljetettiin kahdeksan tuntia pitkin poikin Angkor Watin aluetta. Syy aikaiseen heratykseen oli auringonnousu, jonka halusimme nahda temppelialueelta. Vaikuttavaa katseltavaa se toki olikin, ja nain oli paatellyt myos monta sataa muutakin turistia, jotka kaikki keraantyivat paatemppelille eli itse Angkor Watille aamuvarhaisella. Onneksi turistilauma hajaantui melko hyvin auringon tultua esiin eika paivan aikana ollut kovin ruuhkaisia hetkia lainkaan. Voimmekin Mikon kanssa suositella mielummin aamu- kuin iltapaivan kierrosta ellei halua nahda seka auringon nousua etta laskua. Talloin paiva voi kylla tulla hieman pitkaksi... Aamuvirkun etuna on myos huomattavasti miellyttavampi keli: puolen paivan aikaan alkoi jo taas valkoista ihmista ahdistaa, kun aurinko porotti eika varjopaikkoja aivan hirveasti ollut. Vaikka temppelit olivat kerta kaikkiaan uskomattomia ja ihasteltavaa riitti, sanoisimme silti, etta kylla paiva riittanee. Tai miksipa ei, toinenkin paiva varmasti suttaantuisi raunioilla kierrellen, mutta kylla ma vahan ihmettelen niita, jotka ottavat koko viikon passin ja kiertavat seitseman paivaa samoja kivikasoja: mita ne siella oikein tekee – etsiiko ne uusia temppeleita pullasutien kanssa? Ehka me kaksi harmalaista ollaan vain liikkeissamme niin paljon nopeampia, kun se on kuulkaa kahdeksan tuntia ovelta ovelle - siina ajassa on temppelit nahty, kameran patterit finaalissa, sata kuvaa plakkarissa ja trendikkaat pandarajat naamaan hankittuina.
Mss. Pandaraja.
Nyt taidan siirtya omalle sangylle makoilemaan, lukemaan ja lepailemaan. Younia hairitsi aikaisen heratyksen lisaksi Mikko, jonka Lariam-malarialaakkeen sivuvaikutukset ovat jatkuneet nyt monta viikkoa. Jatka nimittain heraa joka yo siihen, etta nakee unta, jossa nukahtaa jonnekin muualle kuin omaan huoneeseensa ja heraa paniikissa siihen, ettei tieda missa on. Kestaa minuutin tai pari ennen kuin se tajuaa, mita on meneillaan ja sen aikaa se osoittelee taskulampun valolla huonetta. Jep, tama kuulostaa varsin hauskalta, mutta siina vaiheessa, kun kolmatta kertaa saman yon aikana havahdut siihen, etta joku ponnahtaa nanosekunnissa sankyynsa istumaan ja osoittelee taskulampulla sinua, joka yritat rauhassa nukkua, ei naurata... ja Mikkoa naurattaa huomattavasti vahemman. Se ei ole nukkunut kunnolla pitkaan aikaan. Toimittaja siis suosittelee lampimasti Lariamia, josta ei ole havainnut sivuoireen sivuoiretta mutta tuolla kuvapaallikolla lienee hieman erilaiset mielipiteet jaettavanaan.
"Semi-alkoholisoitunut argentiinalainen jalkapallon pelaaja" kuten Mikko eilen peilikuvaansa luonnehti.
Ilmoitan tunnelmia Siem Reapista viela ennen siirtymistani Thaimaaseen ja Bangkokiin. Mukavaa keskiviikkoa!
