Vaikka Tiina hirveasti viime kirjoituksessaan vakuutteli etta jain ranskatteren huomaan niin ei, naisista ei ole kuin haittaa :),vaan paatin lahtea maaseudulle katsomaan oikeata Kamputseaa. Alkuperaisena suunnitelmana oli pysahtya Prek Toalin kansallispuistossa, mutta kyseinen suunnitelma osottautui melkein mahdottomaks toteuttaa, joten tyydyin ottaan vain veneretken Siam Reapista Battambangiin. Veneretki oli oikeastaan samanlainen kuin Laosin Slowboat retki mutta tuplasti pienemmalla veneella ja ilman mahatautia

Ensimmaiseksi vene ylitti ison jarven ja ehdin jo ajatella, etta tassako taa nyt on. Mutta jarven paassa retki oikeastaan vasta alkoi. Retken aikana ohitettiin monta kelluvaa kylaa jossa kaikki mahdollinen oli rakennettu ponttoonien paalle, oli supermarkettia, poliisilaitosta, sairaalaa ja baaria kaikki loyty. Mielenkiintoista oli myos nahda kuinka vene ankesi itsensa pikkuisen kusiojaa leveamassa joessa eteenpain, valilla vene kylmasti tomaytti vastarannalle, koska mahdollisuutta kaantya yhdella kertaa ei ollut, sitten venkslailtiin vahan aikaa ja matka jatkui. Kuivan kauden takia vetta oli joessa erittain vahan, joten valilla myos syvyys ei riittanyt jolloin kapteeni kylmasti otti vauhtia reippaasti ja vakisin raahautu matalan kohdan yli, olisi ollut mielenkiintoista tietaa mita olisi tapahtunu jos oltais sattumalta juututtu mutaan. Lopulta 8 tunnin seka tuhansien lapsille vilkutuksien jalkeen saavuttiin Battambangin kaupunkiin, jossa asustelee noin 148,000 ihmista. Loppupaiva menikin kaupunkiin tutustuessa ja kavelle ympariinsa, ja olihan sita pakko maistaa josko olut taalla maistuis erilaiselta kuin Siam Reapissa, ei maistunut..

Tanaan sitten vuokrasin parran. 125 kuutioinen honda, erittain arhakka peli :). Ensimmaiseksi ajoin noin 30 kilsan paahan keskustasta, jossa piti olla erittain mielenkiintoinen temppeli. Paskan marjat hitonmoinen kallio jonka paalla oli pieni hokotys, noh tasta en masentunut vaan paatin ajella takaisin tuon 30 kilsaa ja ettia toisen temppelin joka oli myos korkealla kallion paalla. Tie sinne osottautui aivan helvetin polyisaksi, ja myos sinne oli 20 kilsaa. Puolet matkasta kuluikin rekkoja vaistellessa ja sen jalkeen silmia puhdistellessa.

Temppelilla sitten joku opas sitten vakuutteli etta voin ajaa ylos skootterilla, mutta paatin siina vaiheessa etta hitot jos tanne asti on tultu niin voin ihan hyvin kavellakkin ne ylos, nousu osottautui erittain lampoisaksi kokemukseksi, ja ylhaalla olikin jos sitten miehekas soija paalla. Jos joku lukioista tietaa pyynikin portaat, niin kerro se 10:lla. Aiemassa Phonm Phenin kirjoituksessa Tiina rehvasteli etta japsi turistit otti hanesta kuvia, vielakaan en ymmarra syyta, jota en pida juuri minaan. Vuoren huipulla nimittain eras munkki halusi paasta mun kanssa samaan kuvaan, tieda sitten miksi, ehka vaan naytin niin holmolta. Pienen keskustelun jalkeen, josta en muuten ymmartanyt puoliakaan, suuntasin takaisin alas, ja noin puolessa valissa eras apina paatti heittaa mua, ilmeisesti kostoks, paarynalla tms samannakoisella hedelmalla. Tasta suivaantuneena kirosin taman laheisen serkkumme syvinpaan helvettiin ja jatkoin matkaa.

Ennenkuin lahdin temppelilta paatin ostaa itselleni kraman( Kamputsealainen huivi) johon voin kaaria paani, jolloin ehka voisin valttaa tukehtumiskuoleman, liike osottautui oikeaksi, koska liikenne oli tuplasti vilkkaampaa takaisinpain tullessa. mm. tummat housut vaihtoivat variaan punaruskeaksi ja vihrea paita harmaaksi. Risteyksen ylittamiseen ajoneuvolla tuntuu muuten olevan kaksi tapaa, joko paikallisten suosima silmat kiinni, torvi pohjaan ja kaasua taktiikka, tai sitten olen varovainen mutta silti melkein kuolen jonkun ketamiinipaan ohjastamaan hokotykseen. Noh hengissa selvittiin, ja sita juhlistin isolla Angor oluella

Kiitos ja anteeks