Kirjoittelin aiemmin julkaistuun Angkor Watin postaukseen, etta kirjoittelisin viela Siem Reapista kuulumisia ennen lahtoa mutta puheen tasolle jai.. Vaikka viimeisina parina paivana Siem Reapissa ei oikein mitaan tahdellista tullut tehtyakaan, ei silti riittanyt aika postauksen tekemiseen. Eika paljon mitaan juttua olisi tullutkaan - siita, etta istuu pari tuntia kahvilla ja katselee ohikulkevia ihmisia, lounastaa ranskattaren kanssa ja puhuu tyttojen juttuja tai siita, kun paivan suurimpana urotyona on kirjakauppavierailu, ei kannata lahtea kirjoittamaan erityista tarinaa.

Lili ja Mikko, my last night in Siem Reap.

Siem Reap jai taakse eilen aamulla. Viimeisen illan illallisseurana olivat kaksi matkakumppaniani: pitka-aikaisempi Mikko ja lyhytaikaisempi, mutta jo kolmessa eri paikassa nahty, Lili. Nyt Mikko jai ranskattaren huomaan ja meika lahti toteuttamaan suuria tekoja Bangkokiin. Jossain vaiheessa, kenties siina pisteessa, kun takana on kahdeksan ja puoli viikkoa elamaa ilman yhtakaan mekkoa, hiustenkuivaajaa, suoristusrautaa, koruja ja kenkia joissa olisi korko, poikatyton elama rinkka selassa alkaa riepomaan ja on pakko paasta toteuttamaan naisellisia taipumuksiaan. Tulin Bangkokiin neljaksi paivaksi tarkoituksenani harrastaa lauantai-illasta keskiviikkoiltaan sen sortin tyttohomppaa, etta oksat pois. Aion rohkeasti kokeilla parturikayntia Thaimaassa, ostaa vaatteita, nautiskella ajasta hierojan kasittelyssa, ihastella ja hypistella vaatteiden, laukkujen ja kenkien materiaaleja (unohtamatta ostamista), istua viinibaarissa shoppailun ja shoppailun valissa, jne. Tuli varmaan kaikille selvaksi, etta miten nama paivat kuluvat. Hetken paasta voidaan siirtya kohtaan, jossa aiempi markettikavija laitettiin todelliseen koetukseen, kun vastassa oli kaikkien markettien aiti ja isa. (sanottakoon ennen seuraavaa kuvasarjaa, etta nyt ei riita se paljon rakastamani sanapari "perseesta peramoottoriin", taalla oli niin paljon muutakin)

..talla osastolla en viihtynyt. Veti mielen surulliseksi kun naki, miten paljon elaimia oli myynnissa aivan liian pienissa hakeissa.

 

En ole mikaan akvaarioharrastaja, mutta musta tuntuu, etta tuossa on pari fisua liikaa yhteen laatikkoon...

Ensin voin kuitenkin sanoa, etta rajanylitys ja siirtyminen Siem Reapista Bangkokiin olivat varsin sujuvia. Muutamat lahteet kertoivat, ettei suora bussiyhteys naiden kahden kaupungin valilla ole missaan tapauksessa kannattava kauppa: bussit kuulemma "mukamas-hajoavat", rajan ylitys kestaa ja kestaa, pysahdellaan joka kioskiin ja kuppilaan ja tuhlataan aikaa tien paalla mista syysta milloinkin, jotta bussit tulisivat perille vasta kyllin myohaan niin, etta kyydista tiputetut matkaajat ottaisivat lahimman mahdollisen guest housen (ja bussihan tietysti ajaa aivan niiden oven eteen) ja jamahtaisivat niihin ylihintaisiin huoneisiin. Sanomattakin lienee selvaa, etta bussikuski ja guest housen omistaja tekevat tassa yhteistyota ja proviikat vaihtavat omistajaa, kun suunnitelma toimii. Jotkut tallaiset tarinat ovat pitkaan jatkuneita tarinoita, jostain alkunsa saaneita huhuja, joiden todenperaisyys on kyseenalainen ja niin ehka tamakin, mutta paatin kuitenkin matkustaa oman matkani Bangkokiin hieman toisella tapaa. Jos ei muuten niin varmuuden vuoksi ja seikkailunhalusta. Ostin siis lipun bussiin, joka kuljetti minut Siem Reapista Poipetiin Thaimaan rajalle (5 USD = 3,5e). Mukanani tuli pari paivaa aiemmin tapaamani uusi-seelantilainen mies, joka samat huhut kuulleena oli epatietoinen siita, miten rajan ylitys tulisi hoitaa ja oman suunnitelman kuultuani halusi lahtea mukaan. Matka kesti kolmisen tuntia ja siihen mennessa oltiin pysahdytty kaksi kertaa vessa- ja lounastauoille. Rajan ylitys sujui helposti: talla kertaa ei tarvinnut maksella dollareita sinne ja toista tanne vaan kyltti passin tarkastuksessa jopa kielsi maksamasta lahjuksia ja pyysi ilmoittamaan, jos joku virkailija vaarinkayttaa asemaansa. Vahan eri meininki kuin Kambodzaan mentaessa siis.... Vajaassa tunnissa homma oli selva, Kambodzan viisumi leimattu kaytetyksi ja Thaimaan valtiolta saatu lupa 15 paivan oleskeluun kuningaskunnassa. Pihalle selvittyani ei nakynyt uuden seelannin miesta mailla eika halmeilla ja ajattelin hetken palyiltyani, etta kylla iso mies selviaa, jos minakin selvian. Tai sitten se mies oli kipittanyt ensimmaiseen tarjottuun minivaniin, joka lupasi vieda sen tuossa tuokiossa turvallisesti Bangkokiin. Itse otin mopotaksin alle, hurautimme bussipysakille ja ehdin juuri sopivasti paikallisbussiin, joka lahti pian sen penkkiin istuuduttuani. Lipun hintaan kuului jopa vetta, paketillinen hemmetin hyvia kekseja ja jatkuva hymy bussiemannalta (se on sama asia kuin lentoemo mutta tyoskentelee bussissa. Ja kylla, se on erittain tarpeellinen ja tarkea henkilo. Tama Suomeen!). Tama matka kesti nelja ja puoli tuntia (207 B = 4,15e) eika bussi pysahtynyt kertaakaan. Taman vuoksi erityisesti ihmettelen, miten mikaan muu bussi ajaa vajaassa kolmessa tunnissa perille Bangkokiin, kun ei niilla todennakoisesti omia kaistoja ole. Omassa paassani jarkeilin niin, etta tama paikallisbussi tuskin tahallaan ainakaan myohastelee silla sen matkustajat eivat tarvitse guest housen huonetta yopymiseensa...

Perille paastiin, otin taksin Khao Sanin lahettyville ja koetin suunnistaa johonkin rauhallisen nakoiseen guest houseen erittain vilkkaan Khao San Roadin ulkopuolelle. Muuten ihan kiva, mutta kun on pimeaa, kadut mutkittelee ja kaikki kulmat ja tiet nayttavat aivan samanlaiselta neonvalokylttimerelta, suunnistaminen voi kayda hankalaksi.. Tovin aikaa pyorittyani ostin kartan, vilkaisin sen lapi ja tungin laukun pohjalle. Voin kertoa, etta Mikko oli oikeassa sanoessaan aina, etta eurolla saa euron tavaroita. Note to myself: satsaa karttaan. Ympyran kierrettyani, taas pari tieta kaveltyani nain guest housen kyltin ja sen perassa toisenkin. Ensimmainen oli kallis mutta seuraavasta jo tarppasikin 5 euron hintaan, joka high seasonin aikaan on hyvin kohtuullinen hinta Bangkokissa: moitteettoman siisti huone kerrossangylla ja ilmastoinnilla, jaettu vessa ja suihku aivan oven ulkopuolella, talon kolmannessa kerroksessa niin, etta kadun meteli ei kuulu aivan ikkunan takaa, sijainti rauhallisemmalla kadulla ja talon alakerrassa hyva kahvila.. ja mika parasta: lammin suihku! Tai itseasiassa voidaan sanoa, etta kuuma suihku! Tallainen luksus oli tarjolla viimeksi reipas kuukausi sitten Vientianessa yhden illan ajan ja luulin, etta seuraavaa pitaa odottaa kotiin asti, mutta ei. Mikko varmaan tukehtuu siella kateuteensa, mutta tama kruunaa tyttohomppapaivat taydellisesti.

Ensimmainen ostos itselleni: vyo ja rannekoru! Liikkeen omistaja oli aivan ihastuttava thaitytto. Taman kuvan jalkeen ma sitten jotenkin unohdin kuvaamisen kokonaan kaiken muun kiireen keskella....

Uni maittoi matkapaivan ja kuuman suihkun jalkeen ja olin unessa kymmenelta. Aamulla olikin sitten hyva herata puoli seitsemalta katsomaan parvekkeelle munkkien aamualmujen hakemista ja kadun heraamista eloon. Kunhan ensin olin syonyt aamupalan, jattanyt avaimet kertaalleen huoneeseen sisalle, lyonyt oven lukkoasennossa kiinni ja vaivannut koko talon henkilokuntaa vara-avaimen etsimisessa, olin valmis lahtemaan paivan koitokseen. Taksi lahimmalle sky train -pysakille ja taivasjunalla paatepysakille, josta oli enaa parin sadan metrin matka Chatuchakin weekend marketiin. Aluksi hieman hammastelin, etta kovinpas tata nyt oli mainostettu, kun ei nayta kovin kummoiselta putiikilta... Muutaman lahteen suosittelema marketin kartta loytyi tovin aikaa kaveltyani ja saadessani sen kateen, tajusin, etta menneen puolen tunnin aikana olin kavellyt lapi noin kahdeksasosan marketista. Pari faktaa Chatuchakista, jotka kertovat oleellisen: 15 000 kojua ja putiikkia, 200 000 kavijaa paivittain. Ei vaadi avaruusgeometrian hallintaa ymmartaakseen, ettei kyseessa ole mitkaan Kaskisten silakkamarkkinat. Ensin paatin kainosti kierrella ja katsella, ihmetella ja hypistella, mutta kun ensimmainen ostos oli tehty ja sen saajakin on poikaystava, tunsin niin suurta mielihyvaa epaitsekkyydestani, etta lahti sokat irti. Sitten alkoikin toinen meininki: aina kun nain jotain kiinnostavaa, pysahdyin, kysyin hintaa ja kahdeksan kertaa kymmenesta ostin. Suuri kasilaukkuni, jonka mukaan ottamisesta olin tuntenut itseni niin viisaaksi ("kun sinne voi katevasti laittaa kaikki pienet pussukat ettei tarvitse kadessa kantaa") alkoi uhkaavasti tayttya.. Siina vaiheessa tajusin, etta on aika suunnitella kotiin lahtoa, kun yksi ystavallinen myyja tarjosi minulle isompaa pussia kantamuksilleni ja toi jatesakin. Kylla, tuollaisen sinisen suuren sakin, jonka vetoisuus on varmaan jotain +100 litraa. Ja uskokaa tai alkaa, mina viela kannoin tuota mukanani muutaman kojurivin lapi. Kun kuulin takaani sanat "santa claus" ja naurua, suuntasin markettialueelta ulos ja huikkasin itselleni taksin. Pitka taksimatka tietulleineen tuli sky trainin ja taksin yhdistelmaa kalliimmaksi mutta siita viis, ei tuon sakin kanssa enaa kehdannut missaan kulkea.

Antakaa anteeksi, yritin kaantaa kuvaa monta kertaa mutta joku ei nyt suostu toimaan, mutta you get the picture..

Noh, ainakin voidaan todeta, etta ranskattaren sanat "Se marketti on niin halpa, ettet saa mitenkaan menemaan sataa euroa enempaa" otettiin vastaan haasteena ja mina olen voittaja, vaikkakin vain niukasti. Paivan tulos: tavaraa 18 pussissa, jalat kavelysta hellina, mieli suunnattoman onnellisena ja tilinauha jopa kiittaa. Ja taytyy mainita, etta maarassa ei ole yksiakaan kenkia eika ainoatakaan laukkua. (kuulen korvissani Kimin sanat "mita jumalauta siella sitten oikein on kahdeksantoista pussin verran?")

Puolustaudun silla, etta noin kolmasosa on tuliaisia...

Huomisen missio on loytaa lentolaukku, jonka sisaan mahtuu nuo kaikki ja muut seuraavien paivien aikana hankituksi tulevat tavarat: rinkkaan ei nimittain mahdu enaa pieruakaan. Paivittelen, miten tehtava onnistuu!