Vaikka hirveasti viime kirjoituksessa vakuuttelin, etta laitan kuvia viimeistaan Bangkokista, niin taytyy sanoa vain etta ei onnistu. Koneet eivat jostain syysta suostu lukemaan muistikorttiani. Toivotaan etta kyseinen kortti toimii Suomessa, muuten saan hirvean itkupotku raivarin.
Viimeiset paivat Kamputseassa olivat suoraan sanottuna perseesta. Kun saavuin Sisophonin pieneen kylaa huomasin, etta olen ainoa lansimaalainen ko paikassa, mika sinansa on ihan mielenkiintoinen ja hyva juttu. Mutta tassa tapauksessa olin heille kaveleva raha-automaatti, ja joka paikassa hinnat olivat suorastaan torkeita. Mm. iso kalja maksaa yleensa noin 2 taalaa, niin taalla se maksoi mulle 3,75$. Majatalon naisetkin yrittavat torkeasti vaittaa mulle etta he ovat tayteen buukattu ja etta ainoa huone vapaana maksaa 7$. Kysyin sitten naisilta etta miten ne voi olla mukamas taynna kun missaan ei nay ihmisia, ja kummasti loyty lisaa huoneita, tosin hinta ei pudonnut kuin pari taalaa.
Illalla paatin, etta hitto mahan lahden tasta perslavesta pois heti kukonlaulun aikaan. Heratyskellon pistin soittaan puol kuudelta ja menin aikasin nukkumaan. Aamulla sitten kommin pihalle majatalosta ja sanoin hyvastit naisille ja lahdin kavelemaan bussiasemaa kohti. Talloin sain kuulla etta ainoa bussi lahtee 12-13 aikoihin. Ja kun kello oli vahan yli kuusi aamulla odotus olisi ollut tuskainen, talloin muistin lava-autot jota paikalliset kayttaa kulkeakseen paikasta A paikkaan B. Vaivattomasti loysin klopin joka sanoin menevansa Poipettiin(Kamputsean ja Thaimaan rajalla) kunhan auto vaan tayttyy. Hinnastakin paastiin yhteisymmarrykseen varsin nopeasti, 50km matka maksoi 6000rielia(1,5$) jota pidin varsin hyvana diilina. Noh hyppasin lavalle odottelemaan lisamatkustajia, ennestaan siella oli jo kaksi jatkaa venailemassa. Odotus ei onneksi ollut kauheen pitka, noin 15minuutin odottelun jalkeen paikalla pamahti kymmenkunta kaakattavaa akkaa+ toistakymmenta sakkia mangoja. Ei muutakuin mangot katolle ja akat lavalle ja menoks, matkalla naita akkoja huvitti hirveasti siniset silmani,ja kaikki kavi niita vuorotellen ihmettelemassa, mika sinansa oli varsin huvittavaa.
Rajalle saavuttiin noin 45 minuutissa ja rajan ylitys oli erittain vaivaton, ja Thaimaan puolelta otin paikallisbussin Bangkokkiin. Matka meni leppoisasti nukkuessa ja patonkia pureskellessa. Bangkokissa muhun iski taas suureen kaupunkiin saapumisen kulttuurishokki, ja hetken pyorittyani bussiasemalla minut pysaytti barettipainen poliisi ja vei vahan syrjemmalle. Poliisi halusi tietaa mista olen tulossa, ja kun kerroin etta tulin just Kamputseassa alkoi tajuton kuulustelu. Jouduin levittamaan kaikki tavarat rinkasta bussilaiturille, avaamaan kameralaukkuni ja nayttamaan kameran sisalle, muistikirjan jokainen sivu haisteltiin jolloin multa meinas pettaa pokka mutta onneks poliisin auktoriteetti auttoi pitamaan sen sisallani. Poliisit jatkoivat kuulustelua, ja kysyivat mm. montako kertaa olen ollut thaimaassa, mita teen siella, minne oon menossa, koska lahden kotio, ja nama kysymykset tulivat erittain nopealla tahdilla. Paluu paivan miettiminen loi erittain epaluuloisia katseita, ja mietin etta voi helvetti kohta oon jossain asemalla. Kaikista eniten tassa 15min operaatiossa vitutti laskit brittituristi jotka ottivat tapauksesta kuvia, silloin teki mieli huutaa etta painukaa nyt vittuun siitta pallistelemasta. Onneks mitaan kiellettyja aineita ei loytynyt ja poliisitkin muuttuivat mukaviks, he kertoivat etta samana aamuna ne oli ratsannu Italialaisen miehen joka oli tulossa Kamputseasta ja loytaneet hanelta heroiinia. Kyseinen jatka on varmasti syvassa kusessa, vaihtoehtoina kuolemantuomia tai elinikainen vankeus.
Lopulta saavuin Khao Sanille, ja vaikka olin paatttanyt etten mene kyseiseen helvettiin niin paadyin keskelle sita, huone oli kuitenkin erittain siisti ja mitaan meteliakaan sisalle ei kuulunut joten paatin majottautua sinne. Kaikken parasta oli lammin suihku, viimeinkin sai pesta kaikki Kamputsean paskat pois kunnolla.
Tanaan sitten lahden noin kuuden aikoihin kohti Ko Taota, bussi kestaa 12 tuntia+ pari tuntia veneessa. Ko taolla sitten pitais etsia Kanadalainen ystavamme Don detilta kasiin ja loytaa kohtuu hintainen sukelluskurssi. Sukelluskurssissa lahinna jannittaa se seikka etta meinasin pienempa tukehtua jo pelkastaa Segan Sonic pelin vedenalaiskentassa joten en tieda oon oikea persoona sukelteen. Joten jos ei tanne ilmesty kirjoituksia olen todennakoisesti meren pohjassa.
