Muutama paiva sitten oli viimein aika lahtea Ko Taolta kun terveys ja ennenkaikkea maha sen salli. Paatin ottaa laivan Ko Taolta suoraan Surat Thaniin. Laivamatka kesti noin viisi tuntia ja sisalsi yhden laivanvaihdon. Matka Ko Taolta Ko Phanganille meni leppoisasti, itseasiassa nukuin kuin tukki laivan ilmastoidussa kabiinissa, joutu ihan pelastyyn kun laivan henkilokunta tuli kysymaan etta mihin olen menossa. Unen tokkuraisena vastasin etten ole ihan varma, joka hanen mielestaan oli varsin hauskaa. Mista hitosta nyt tollaisiin vaikeisiin kysymyksiin osais vastata juuri heranneena, sehan on selvaa etta menen sinne minne laivakin joten miks kysya tyhmia.. Ko Phanganilla sitten uusi laiva oli aivan tupaten taynna krapulaisia ihmisia, joten laivamatka muuttui huomattavasti epamukavammaksi, myos istumapaikka oli huomattavasti huononpi. Kun tahan lisaa viela kohtuullisen kovan merenkaynnin, niin nukkuminen oli aivan mahdotonta.

Vaikkei Surat Thanissa juuri mitaan nahtavaa olekkaan paatin viettaa siella yhden yon. Majataloissa ei ollut hirveesti valinnan varaa mutta loysin yhden erittain mukavan paikan 250BHT/yo hintaan. Oli kylla erittain mukavaa nukkua valkoisten lakanoiden valissa ilman muurahaisia. Illalla myos suoritin tiedustelua seuraavan paivan matkasta Khao Sokin luonnonpuistoon kaikki paikat joista kysyin tarjosi vain 300patin hintaista Vippi minivania ja mukamas lokaalibussia ei ollut olemassa Khao Sokkiin, tata en todellakaan uskonut joten paatin aamulla etsia vanhan motokuskin, joka varmasti heittaisi mut lokaali bussiasemalle ilman ylimaaraisia tarjouksia "paremmista" linjoista. Aamulla vanhan parran metsastys oli varsin ansiokas, onnistuin loytamaan yhden heti kadunkulmasta, ja kyseinen mies suostui heittamaan mut asemalle 20patin hintaan. Asemalla sitten kyselin bussia jolla paasisin Khao Sokkiin, ja kummasti alkoi loytymaan. Hintaa bussille muodostui 80 patia mika oli mielestani kohtuu hinta.

Hakellyin Khao Sokin kauneuteen heti kun sinne paasin ja mielessani jo uhosin etta aion jumittaa siella pitempaankin. Kun majoitukseeni tutustuessa tajusin etta kaytossani on myos lammin suihku, olin aivan myyty. Seuraavaksi paivaksi buukkasin itseni "kukkaretkelle", ja ei kyseessa ei ole marihuonan kerays retki burman puolelta vaan vierailu vuorella jossa kasvaa ja kukkii maailman suurimpina kukkina pidetyt rafflesiat, vai mika se nyt oli. Kavely vuorelle ei ollut niin helppo kuin oletin, kaytannossa kiipesimme 45+ asteen rinnetta ylospain 1,5h ennenkuin saavutimme paikan missa kukkaset esiintyy. Siella sitten oli monia kukkasia jotka eivat olleet viela kukassa, mutta onneksi loysimme yhden joka oli taydessa loistossaan, sita sitten ihmettelimme kuin suurimmatkin hortonomit, otimme kuvat ja lahdimme takaisin. Paluu matkalla naimme tolkuttoman ison hamiksen. Mutta loppujen lopuks retkessa ei juuri mitaan kauheen ihmeellista ollut, odotin etta olisimme nahneet apinoita, lintuja ja muita elioita, mutta ilmeisesti onni ei ollut myota.

Illalla sitten juhlin tata saavutusta muutaman kaljan merkeissa laheisessa baarissa nimelta Chillout. Siina sitten baaritiskilla istuessa sain ylennyksen oluen nauttijasta suoraan baarimikoksi kun paikan pitajan piti menna hoitamaan nopeasti joku asia, joka jai mysteeriksi. Nainen selosti vain etta tassa on hinnasto Singha on 70 Chang 60 pista rahat tahan kippoon. Luulin tata ensin vitsiksi mutta kun nainen lahti pratkallaan johonkin tajusin etta han oli tosissaan. Paikalla ei onneks ollut kuin kolme ihmista mina mukaalukien, joten jouduin tekemaan vain yhden yksinkertaisen rahastuksen kahdesta Changista. Mutta naa on taas naita tilanteita joita ei kylla hirveen usein kohtaa Suomessa, vai monessako perusrakalassa baarimikko lahtee ja jattaa baarin kaljaa lipittavan muukalaisen haltuun :D

Nyt olen sitten Krabissa ja huomenna pitaisi menna Raylee rannalle, ja jumittaa sinne jos vaan paikka miellyttaa.