Tosiaan saarelta lahto tapahtui muutamaa paivaa aikaisemmin kuin olin suunnitellut, rupes vaan tuntumaan silta etta eikohan naa rannat ole jo nahty. Tarkoituksena oli alunperin ottaa mahdollisimman aikainen vene pois rannalta, jolloin ehka pystyis valttamaan keskipaivan kuumuuden veneessa. Mutta kun ranskis ehdotteli etta vois lahtee vasta puol yhden veneella, koska sitten ei joutuisi odottelemaan Bangkokin bussia niin kauaa Ranongissa. Jostain syysta sitten myos itse paatin suostua tahan ehdotukseen. Ja niinkuin yleensa aina kun mun pitais matkustaa pitempi matka, pakki sattuu olemaan sekaisin. Onneksi ranskiksella sattui olemaan laaketta jolla sain doupattua itteni pelikuntoon matkaa varten, talloin en kuitenkaan osannut arvata minkalainen matka tulee olemaan..

Veneen piti lahtee puol yhdelta rannalta, mutta kello tais olla lahempana kahta kun paastiin lahteen. Ja kas kummaa merenkaynti oli erittain kovaa ja pienessa pitkahantaveneessa joutui todella keskittymaan ettei okkipokki paasis nousemaan yleisiin atmosfaareihin. Arvasin etta saaren laheisyydessa olisi viela kohtuullisen helppoa mutta kun ylittaisimme avomeri osuuden helvetti olisi irti, ja niinhan se olikin. Istuin reunimmaisella penkilla ja nautin noin 3 tuntia kestavasta merivesisuihkusta. Kun paastiin perille tuntui silta etta mun vasenmassa poskessa oli noin parin millin kerros suolaa. Ranskiksen mielesta oli erittain hyvin huvittavaa etta mun toinen puoli naamasta oli "valkaistu", itse en nahnyt tassa mitaan huvittavaa.

Ranongissa sitten otettiin lavataksi bussiasemalle, jossa selvisi etta bussi bangkokkiin lahtee noin puol yhdeksan aikoihin. Ja kyseessa ei ollut nukkumabussi vaan tavallinen VIP bussi. Ranskiks paatti jaada odottamaan sita, mutta mina paatin ottaa minivanin Chumponiin, ja yrittaa ottaa junan sielta. Tassa vaiheessa kaikki meni viela taydellisesti, minivani lahti 10min sisalla ja hehkuttelin ranskikselle etta oon muuten aikasemmin Bangkokissa, eihan se nyt ihan niin mennyt. Chumponin rautatieasemalla muistin etta nukkumavaunut on yleensa aivan taynna ja suunnitellut menevani oli aivan tayteen buukattu. Joten jouduin ensinnakin odottamaan 2330 asti ja ainoa paikka siina junassa oli ykkosluokan nukkumahytti, joka on kohtuullisen hintava(1100bht, eli noin 22e)

Taytyy kylla sanoa etta ensimmaiset kokemukset nukkumavaunusta Chiang Maihin olivat kohtuullisen perseesta, mutta taa oli aivan luksusta. Nukuin kuin pieni porsas koko matkan, ja perilla bangkokissa konnari joutu potkimaan mut ylos. Hyttikaverina mulla oli joku thai kloppi, joka tuntui olevan niin kauhuissaan musta etta ei paastanyt pihaustakaan ylasangylla koko matkana. Perilla olin noin kahdeksan aikaan aamulla, joten bussi ranongista olisi ollut 3 tuntia nopeampi ja noin 2,5 kertaa halvempi, mutta oli ainakin mielenkiintoisempaa.

Perilla sitten suuntasin Khao Sanille tuttuun Mom's GH:n, joka on ainakin siisti ja omaa myos kuuman suihkun. Nokkelimmat lukijat ovat varmaan huomanneet etta suosin paljon Mom's, Mama's, Papa's yms nimisia paikkoja :D. Jotenkin omat kokemuset sen nimisista paikoista on aina olleet hyvia.

Tanaan olis reissua jaljella 4 paivaa ja huomenna vaihdankin majataloa, taktisesti parempaa paikkaan lahelle Siam Squarea, jossa sitten teen ostoksia ja lauantai aamuna kavaisen Weekend marketissa. Nailla puheilla nama on todennakoisesti viimeiset kirjoitukset Thaimaasta, ehka palaan lyhyella raportilla kotsuomesta. Kuvat tulevat paivittymaan osoitteseen mikkopeltonen.kuvat.fi/kuvat/, kunhan saan muistikorttini putsattua. Kuvia saa ja pitaa kommentoida ja kaikki kritiikki on aina paikallaan.

Kiitos ja anteeks

Ranongiin saapuessa, paatin luottaa Lonely Planettin matkaoppaaseen majatalon valinnassa, ja niin kuin yleensa eihan siita seuraa muita kuin pettymyksia. Olihan huone erittain siisti, mika oli ainoa totuus paikasta. Muttei se todellakaan ollut viihtyisa, rento ja omannu todella mukavaa parveketta (oli siella parveke mutta se oli taynna romua). Lisaksi lonelyplanetin kehuma mukava omistaja nainen, ei todellakaan ollut uudesta seelannista ja kaiken lisaksi yritti koijata lipuissa. Onneksi paikassa ei tarvinnut yopya kuin yksi yo, koska kaiken muun lisaksi huone oli kuin ruotsalainen sauna, eika pienesta viipperasta katossa ollut todellakaan mitaan hyotya. Positiivista oli etta tapasin majatalossa Californialaisen miehen ja ranskalaisen tyton ja meista tuli eraanlainen tiimi, koska olimme kaikki suunnittelleet siirtya Koh Changille.

Pienille saarille kuten Koh Chang (alkaahan sekottako isoon burger kingien yms tayttamaan saareen Siamin lahdella) saapuessa on hauska seurata vanhemman vaeston selviytymista maihinnoususta. Satamaahan naissa paikoissa ei ole vaan vene, yleensa pitkahantavene, jysayttaa suoraan rannalle jossa sitten tapahtuu ns. rantautuminen. Huvittavin tilanne mita naissa rantautumisissa nahnyt on, kun eras nainen jouduttiin kantaan rantaan koska han ei halunnut kastella jalkojaan. Itsella on aina hirvea mielikuvitusleikki Amerikkalaisten maihinnousuista Japanin saarille toisessa maailmansodassa, mutta tietyista syista en kehtaa elaytya tilanteeseen joten pyrin vaan kayttaytymaan niin kuin muutkin..

Koh Changilla aika meni nukkuessa,syodessa, lukiessa kirjaa, nukkuessa yms. Saarella itsessaan ei ole mitaan ihmeellista tekemista. Mutta luonto on ihmeellinen, eras heppu sanoi etta oli mennyt varta vasten Borneoon katsomaan erasta lintua, jolla on isonokka ja pitaa isoa kovaa aanta (nimea en tieda), ja talla saarella niita voi nahda bungalowin riippumatosta kasin. Mitaan yoelamaahan on saarelta turha odottaa, satunnaisia paskanjauhamis sessioita nuotion aaressa lukuunottamatta. Sahkoa ei myoskaan saarella ollut joten paivarytmi muodostuu lahinna paivanvalon mukaan. Ja illalla kynttilat ovat kovassa kaytossa. Meidan "tiimi" majottautui Mama's bungalow paikkaan joka osottautui mainioksi paikaksi. Ruoka oli maittavaa ja hinnat kohdillaan, kalleimmasta bungalowista olisi joutunut maksamaan 300 patia ja se oli aivan meren rannassa loistavalla paikalla. Itse jouduin ottamaan yhden ylarinteesta mutta samallase oli hivenen halvempi (250).

Saarella tapahtui mielenkiintoinen episodi eraana aamuna. Edellisena aamuna meidan ja naapuri bungalowin henkilokunnan kanssa oli jotain sanaharkkaa rannalla, kun "huoltovene" saapui tuomaan vihanneksia, viinaksia, kanaa yms muuta tuiki tarkeeta saaren eloa varten. Tana kyseisena aamuna kun vene saapui bungalowien vaki myllas taas rannalle odottamaan tavaroitaan, mutta talla kertaa miehilla oli mukana bambukepit. Taas tilanne muodostui sanaharkalla ja sitten oli vuorossa pienta pystypainia ja lopuks miehet nuiji toisiaan kepeilla. Ja nuijiminen oli todellakin totista, toinen paasi huitaseen toista ohtalohkoon silla seurauksella etta veri tirskahti ja lopulta mies oli aivan veressa. Syyta tahan kayttaytymiseen en vielakaan tieda, mutta luulis ettei kyseessa oli kiistelya muutamasta porkkanasta.

Saarelta lahto ja siirtyminen bangkokkiin onkin sitten jo uusi tarina joten jatkan siita myohemmin nyt tuntuu silta etta sormet lahtee irti napyttamisesta

Ja viimeisilla tarkoitan, etta matkaa on viela jaljella 11 paivaa. Nyt olen Thaimaan ja Burman(Myanmarin) rajakaupungissa Ranongissa ja huomenna olis tarkoitus siirtya nauttimaan viimeisista rantahetkista vahaan aikaan pienelle Koh Changin saarelle.

Viimeiset paivat olen viettanyt Krabin kaupungissa rentoutuessa ja nukkuen hyvin. Puhtaiden valkoisten lakanoiden valiin olisi voinut juuttua pitemmaksikin aikaa, varsinkin kun se oli saarien jalkeen erittain halpaa, mutta katsoin parhaimmaksi vaihtaa paikkaa. Syita tahan loytyy monia:

Ensikseen Krabissa rupesi oikeastaan jo todella paljon arsyttamaan vanhat pierut, jotka tulivat avautumaan(yleensa yhden sam song pullon jalkeen) siita kuinka me reppureissaajat vain kalastetaan nuoria tyttoja, mita helvettia? Yhdelta kysyinkin etta mikas hitto se on sanomaan mitaan ku lahentelee 65, toinen jalka on jo haudassa, ja kulkee noin parikymppisen pimatsujen kanssa venttiili pystyssa ympari Krabin katuja. Meista ei ikina tullut ystavia..

Toisekseen kolmannen kayntikerran jalkeen nahtavyydet rupesivat oleen jo niin vaikeasti tavoitettavia etta yhtena paivana ajoin skootterilla yhteensa 120 kilsaa(joista 20 helvetinmoisessa vesisaateessa) vain nahdakseni, etta on Thaikkujen lomapaiva ja he olivat suunnittelleet myos menevansa kuumille lahteille. Oikeasti en ole ikina nahnyt, etta halkaisijaltaan 20m olevaan lahteeseen mahtuisi niin paljon ihmisia. Onneks silloin paatin kuitenkin jatkaa syvemmalle viidakkoon ja loysin erittain upean lahteen. En ole ikina nahnyt niin kirkasta vetta kuin siina oli, ja paatinkin karistaa ajomatkalla kertyneet hiet siina uimalla, ja koska uimahousuja ei tietenkaan tullut mukaan, eika paikalla ollut ristin sieluakaan paatin tehda sen, ihan kostoksi, aivan nakkena. Onneks sain nauttia naku-uinnistani aivan yksin, eika paikalle ilmaantunut tuhansia japanilaisia turisteja kameroidensa kanssa, joten isompia ongelmia ei syntynyt. Taytyy sanoa etta on upeaa uida keskella metsaa pienessa kirkkaassa lahteessa, kun kaukaisuudesta kuuluu vain apinoiden alamolya. Ehka siihen sitten jossain vaiheessa loytyy jokin syy miksei siina kukaan uinut mutta tuskin se pahempaa teki, kuin uida siina kusitykkien taivaassa joka sijaitsi 1,5 kilometrin sisalla.. (Suomessa kuitenkin ilmenee etta muhun on iskenyt joku vitukas loiselain :D)

Toissa iltana Ko Lipella ollessani, ja kyllastyneena katsellessani Venalaisturistien melskausta paatin, etta nyt on pakko vaihtaa paikkaa. Toisaalta ei lompakko olis muutenkaan kestanyt sita paikkaa, vaikka rannoillaan ja kristallinkirkkaan veden ansiosta paikkaa voisi pitaa paratiisina.

Joten kruuna ja klaava, kunkun paa oli Malesiaan ja temppeli takaisin Krabiin. Niinhan siina sitten kavi etta kolikko naytti etta mun pitais palata Krabiin, joten talla hetkella istun Krabissa nettikahvilassa ja vietan aikaa kuunnellen musiikkia youtubesta ja soitellen kotivaelle. Ja ennen kaikkea yks seikka on tarkein taalla talla hetkella, paasee puhtaiden lakanoiden valiin ilman mitaan lemmikkielaimia.

Lemmikkielaimista puheen ollen, tahtihetkeni tapahtui Ko Lipella bungalowin partsilla kun nautiskelin kaikessa rauhassa Singhaani. Partsille jostain syysta ilmaantui erittain suuri Cascada vai mika gus gus onkaan (sirittava pienen nyrkin kokoinen mollianen). Samalla hetkella naapurista rupesi kuulumaan kevytta kenttavittuillua siita etta mita aion tehda sille, tasta suivaantuneena ilmoitin etta satuin joskus olemaan kohtalaisen hyva pesapallossa ja hain sisalta luudan ja pamautin cascadan tms. naapuri mokin partsille missa se aheutti ansioittua kaaosta, kun samalla mina nautiskelin iltabissestani.

Todellakin kaksi viikkoa olisi reissua jaljella ja suunnitelma on tama: (tahan mennessa kaikki suunnitelmat muuttunut) Jumittaa muutama yo Krabilla ja menna snorkailu reissulle seka kalastaan. Ottaa bussi Ranongiin Burman rajalle ja ehka vierailla pienella Ko Changilla, jonka kuuleman mukaan pitais olla hieno paikka. Ranongista pitaisi sitten myllata Chantanaburiin ja sielta Bangokkiin, jossa toivottavasti tilanne on rauhottunut eika kunkku ole kuollut.

Viime kerrasta taitaakin jo olla jonkin verran aikaa, kun tanne jotain kirjottelin. Ja taytyy myontaa etta motivaatio kirjoitella tanne jotain turhuuksia on aika pieni :)

Mutta tosiaan noin kymmenen paivaa sitten olin veneessa joka lahti krabin satamasta ja maaranpaana oli Raylee ranta. Matka kesti n. 30 minuuttia pitkahantaveneella. Onneks tapasin veneessa pari ruotsalaista jannua, koska Rayleen majoitus osottautui todella kalliiks sen laatuun nahden. Chedilla ja Henningilla (ruotsalaiset jannut) oli tiedossa paikka nimelta Rapala, jonne paatettiin sitten suunnata. Paikassa oli vain 600BHT:n mokkeja vapaana joten me paatettiin jakaa se kolmistaan. Olihan se tietysti huomattavasti halvempaa jakaa se mokki, mutta kylla taytyy sanoa etta siina luukussa oli aamuisin kuoleman haju..

Krabin jalkeen suuntasin kahden lukioaikaisen kaverin kanssa, jotka lensivat Krabiin Bangkokista, Koh Jumin saarelle. Koh Jumi on vielakin erittain hiljainen paikka. Sahkoa paikassa ei ole yolla ja meidan ollessa saarella siella oli jotain ongelmia saada makeaa vetta. Joten suihkussa ei tullut kaytya pariin paivaan, ainoa peseytymiseen verrattava oli uiminen meressa.

Koh Jumilla asuminen oli kylla yhta avaraa luontoa, varsinkin yolla. Apinoita, hamahakkeja, isoja liskoja ja erittain kova aanisia lintuja pyori koko ajan mokin ymparilla ja sisalla. Ikavinta oli kuin kohtuullisen iso lisko tippui vessan lattialle, ja kun vessa oli todella pieni siella oli katta ja jalkaa ilmassa vahan aikaa kun etsimme paikkaamme, onneks liskoa yokotti mun nakeminen yhta paljon kuin mun sen joten kohtaaminen oli erittain pikainen. Toinen ikava yllatys oli samaisessa vessassa vieraileva erittain iso hamahakki, joka oli vielapa erittain nopea liikkeissaan. Onneksi hamahakki tajusi vetaytya kun aloin uhkailemaan sita luudalla.

Nyt ollaan sitten viela samalla porukalla Ko Lantalla, joka tuntuu olevan jonkin nakoinen Ruotsalaisten kolonia. Syy taalla viipymiseen loytyy Olympialaisissa ja huomenna pitaisikin menna katsomaan Ruotsi-Suomi matsia laheiseen Ruotsalaiseen ravintolaan. Taytyy toivoa etta Suomi klaaraa pelin.

 

Ps. Pyydan anteeks erittain epaselvasta kirjoituksesta. Eilinen soppa paiva lahti aivan kasista ja taisin olla nukkumassa noin 8 aikaan aamulla.