Linjoilla taas! Muutama malttamaton ollutkin jo kyselemassa, mita me muka tehdaan, jos ei nettikahvilassa istuta blogia paivittamassa… No, Vang Vieng on tarjonnut niin aktiviteettia kuin rauhaakin mutta nyt on taas aika kirjoitella kuulumisia. Tekstia saattaa tulla enemmankin ja Mikko viereisella koneella koettaa siirtaa muutaman kuvan mukaan tarinaa varittamaan.

Luang Prabang jai taakse maanantaina. Vietimme kauniissa, ja hyvin ranskalaisvaikutteisessa, kaupungissa nelja yota ja se oli oikeastaan riittavasti. Varsinaisesti mitaan erikoista nahtavaa kaupunki ei tarjonnut meille mutta kierteleminen kaupungilla oli kylla antoisaa kauniiden paikkojen vuoksi. Night food marketissa vierailua suosittelemme, ja muistutamme etta poydat joita talla ruokakojujen tayttamalla kadulla on, ovat tarkoitettu henkiloille, jotka ostivat poydan haltijoiden kojusta ruokaa. Itsehan tasta epatietoisina soimme ateriamme sitten eraalla sillan kaiteella istuen.

Sunnuntai-illan grillausmenu oli hauska kokemus: poydalle tuli yhdistetty grilli ja kattila, jossa kypsensimme vihannekset ja nuudelit vedessa ja lihat grillissa. Sitten popsittiin iloisina. Joku jo kysyikin kommenteissa, etta millaista ruoka on taalla ja voimme sanoa yhteen aaneen, etta helvetin hyvaa. Laosilaisesta ruoasta puhuttaessa raaka-aineet ovat paaosin riisi ja kasvikset yhdistettyna asiakkaan valitsemaan lihaan: listasta loytyy aina kana, sika ja nauta. Turismi on vaikuttanut maan ruokakulttuuriin etenkin kaupungeissa ja tarjolla on myos kaikkea lankkariruokaa, mita toivoa voi: pizzaa, pastaa, burgeria, sampyloita, pannukakkuja, mita tahansa. Paikallinen ruoka on paitsi usein parempaa myos edullisempaa. Annoksen hinta vaihtelee ravintolassa 1,40 ja 2,10 euron valilta ja katukeittiossa syo vielakin edullisemmin. Hyvan ruoan lisaksi hedelmat ovat aivan uskomattoman hyvia – ja kaikki mita niista tehdaan. Kimi-rakas, sinulle kerrottakoot, etta viikonloppuaamujen brunssit muuttuvat vielakin paremmiksi: ostan mehupuristimen heti kun paasen kotiin. Kaupan tuoremehut ovat siita eteenpain pelkkaa vodkan lantrinkia jatkoille.

Luang Prabangista lahdettiin maanantaiaamuna bussilla Vang Viengiin. Taas alle 200 kilsan matka, joka kesti kuusi tuntia. Do the math: tie ei ole suoraa missaan. Tassa taas kavi pieni onnettomuus matkalla, nyt ei kyllakaan tormatty mihinkaan mutta saatiin silti soppaa sekaisin. Kuskimme nimittain salakuljetti linja-auton tavaratilassa viskia vesitynnyreissa. Kyseessa siis sellainen noin 20 litran kokoinen vesisailio, joka oli tassa tapauksessa taynna viskia ja koko tavaratila taynna tallaisia tynnyreita. Well, tottakai meidan tuurillamme yksi niista hajosi siella tavaratilassa kastellen rinkat. Olimme autuaan tietamattomia tasta tuoksulisasta aina perille saakka: oletimmehan, etta vesisailiossa olisi vetta ja lohduttauduimme silla, etta vaatteet ja rinkan saa kylla kuivumaan heti perille paastyamme. Vang Viengin bussiasemalla moitin heti rinkan saatuani siita lahtevaa torkeaa hajua ja paataan puisteli myos tuktuk-kuski, joka rinkan nosti ajokkinsa katolle. Tais katsella, etta jahas ja taas naita harmalaisia… Huoneessa vahingot tutkittuamme tulos oli selva: vaatteet pesulaan ja rinkkoja koetimme pesta omin avuin minun tuomallani pesuaineella. (Tuulikille terveisia, etta kiitos rinkan lainasta. Pesen sen lapikotaisin kotona!) Varsinaisesti muuta vahinkoa ei paassyt syntymaan, mita nyt pari laakereseptia voi nayttaa apteekkarin silmissa vahan omituisilta ja rajalla voidaan kysya pari kertaa, etta niin teillako ei tosiaan ole mitaan alkoholia mukananne?

Bussimatkailusta muuten sen verran, etta kokemuksiemme mukaan se on ollut ihan miellyttava tapa matkustaa. Mita nyt tiet ovat vahan surkeita ja pienia tormayksia voi sattua, mutta se on kylla hyva tapa soluttautua paikalliseen elamanmenoon (kun et tunge itseasi niihin VIP-busseihin vaan menet bussiasemalle ja matkustat paikallislinjureilla). Hinnat ovat melko korkeita, silla taalla ei polttoaine ole halpaa paikalliselle, joten kulkeminen on hintavaa kelle tahansa. Bussilippu esimerkiksi Luang Prabangista Vang Viengiin maksoi noin 7 euroa. Muuhun hintatasoon nahden se voi tuntua valilla aikamoiselta summalta.

Vang Viengista otettiin ensimmaiseksi yoksi huone vasta valmistuneesta guest housesta, joka tasoltaan vastasi suomalaista hotellihuonetta. Matkapaivan paatteeksi ilta kului varsin leppoisasti, kun ensimmaista kertaa kolmeen viikkoon nahtiin televisio! HBO:n leffat olivat kiva yllatys vasyneille. Maanantai-iltana kaytiin kuitenkin jo tavaksi muodostuneella kierroksella kaupungissa katselemassa muita guest houseja ja kysymassa hintoja. Kun naimme joen toisella puolella olevat bungalowit, paatimme tulla heti seuraavana aamuna kysymaan vapaita huoneita. Aamulla yhdeksan jalkeen olimmekin Banana Bungalowseilla aamupalalla ja odottelemassa huonetta. Saimme kivan bungalowin todella edullisesti, silla siina ei ole omaa vessaa, mutta yleiset kaksi vessaa ja suihku ovat aivan oman mokkimme vieressa. 1,45 euroa yolta ei ole paha hinta henkiloa kohden. Paras asia loytyy pienelta terassilta: riippumatto, joka on ollut ahkerassa kaytossa. Ja guest housen oma ravintola on aivan taivaallinen. Edulliseen hintaan syomme siina aamupalat ja lounaat.

Tiistaina tapasimme pari suomalaista matkustajaa, olikin ensimmainen kerta talla reissulla kun vastaan tuli suomalaisia! Sittemmin taman viikon aikana niita on nakynyt aivan helvetisti…. Vang Vieng houkuttaa paikalle monenlaista sakkia mutta karkeasti porukka voidaan jakaa kahteen paaryhmaan: ohikulkumatkalla olevat reppureissaajia, jotka hakevat kenties hetken rentoutumista ja sosiaalista kanssakaymista seka ne, jotka tulevat tasan ja vain Vang Viengiin lomailemaan. Harmittavat usein tama tarkoittaa kaytannossa humalatilaa 24/7, Frendeja tai muita tuttuja sarjoja telkkariravintoloissa, banana pancakeja myyntipisteista, tubeilua ja tubeilua ja tubeilua. No, kukin tavallaan ja mukaan ei tarvitse niihin lahtea – aina voi aanestaa jaloillaan. Mutta on se nyt perkele, jos pitaa tulla toiselle puolelle maapalloa katsomaan samoja tv-sarjoja kuin kotona katsotaan, hengailemaan samojen kavereiden kanssa, syomaan samoja ruokia ja vetamaan kaksinkertaisesti sama maara viinaa. Samassa tohinassa unohtuvat paikallisen kulttuurin ja vaeston kunnioitus seka yleiset kaytostavat. Pienena esimerkkina vaikkapa se, etta Laosissa ei ole esimerkiksi soveliasta esiintya ilman paitaa kadulla, ja nyt jos tuijotan minuutin ulos nettikahvilan lasiovista ja lasken prosenttiosuuden paidatta ja paita paalla kulkevista, ensimmainen joukko voittaa milloin tahansa ja mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.

Vang Vieng on tarjonnut meille kuitenkin myos muuta. Olimme eraassa vuoren luolassa oppaan kanssa kiertelemassa ja katsomassa laguunia keskiviikkona ja tottakai tubeiluakin piti kayda kokeilemassa torstaina. Niille, joille sana ei ole tuttu, kerrottakoon, etta englanniksi sana on tubing ja kaytannossa se tarkoittaa traktorin renkaan sisakumin paalla retkottamista ja jokea pitkin lillumista. Renkaat vuokrataan vuokrauspisteesta noin 4 euron hintaan, ja hinta sisaltaa tuktuk-kyydin joen ylajuoksulle.  Sitten ei muuta kuin veteen marsmars, perse renkaan sisalle ja menoksi! Mina, varsinainen Tiina the vesipeto, joka pelkaa vetta melkein enemman kuin sammakoita, rentouduin noin kolmessa minuutissa. Nain kuivana kautena vesi on todella alhaalla joten homma on turvallista. Valilla piti nostaa persetta, kun pelkasin etta se osuu pohjakiviin. Kolmen kilometrin tubingreitti vie sellaiset kolmisen tuntia. Itse pysahdyimme kahteen baariin, joita matkan varrella oli kenties kaksikymmenta. Henkilokohtaisesti valtamme viinan ja vesielementin yhdistamista, joten otimme taman tubeilun hieman eri tavalla kuin lukuisat muut turistit, jotka eivat joidenkin tarinoiden mukaan useinkaan paase neljatta baaria pidemmalle.

Isa oli lahettanyt huolestuneena sahkopostia. Oli kai lukenut edelliset postaukset ja miettinyt, etta reissu on ollut kurjuutta kurjuuden jalkeen. Isalle terveisia seuraavien kuvien kera: taalla on huikeeta, en vaihtaisi pois hetkeakaan, ruoka on ihanaa (ja se pysyy sisalla), olen ruskettunut, elan siivosti ja kayttaydyn hyvin. Suomalainen luovuus vain sattuu kumpuamaan masennuksesta, vitutuksesta ja yleisesta kurjuudesta: olen parempi kirjoittamaan valitusvirtta kuin hehkutusta matkan ihanuudesta.

(I am travelling with that stupid.)

Huomenna jatketaan matkaa paakaupunkiin Vientianeen. Ollaan kuultu taalla monilta reissaajilta, etta siella ei varsinaisesti ole mitaan nahtavaa. Visiitti saattaa siis jaada melko lyhyeksi, sen verran etta hankimme lentoliput Pakseen ja odottelemme koneen lahtoa. Kuulemme uudelleen kenties siis jo Vientianesta!

PS. Anskulle terveisia, etta kirjoitustoivomus kansallisuusvittuilusta ja matkailijoiden stereotypiatykityksesta on otettu erittain huolella kuulluksi ja harkintaan. Ikava kylla, niin mieluusti kuin parjaisinkin taalla kaikki kansallisuudet, viela ei ole ollut riittavasti lahdemateriaalia. Pyrimme kartoittamaan kokemuspohjaa lisaa ja palaamme reissun loppuvaiheilla oikein megapostauksen kera, jossa haukumme kaikki ja kehumme itsemme. Ihan niin kuin normaalistikin teemme.