Ranongiin saapuessa, paatin luottaa Lonely Planettin matkaoppaaseen majatalon valinnassa, ja niin kuin yleensa eihan siita seuraa muita kuin pettymyksia. Olihan huone erittain siisti, mika oli ainoa totuus paikasta. Muttei se todellakaan ollut viihtyisa, rento ja omannu todella mukavaa parveketta (oli siella parveke mutta se oli taynna romua). Lisaksi lonelyplanetin kehuma mukava omistaja nainen, ei todellakaan ollut uudesta seelannista ja kaiken lisaksi yritti koijata lipuissa. Onneksi paikassa ei tarvinnut yopya kuin yksi yo, koska kaiken muun lisaksi huone oli kuin ruotsalainen sauna, eika pienesta viipperasta katossa ollut todellakaan mitaan hyotya. Positiivista oli etta tapasin majatalossa Californialaisen miehen ja ranskalaisen tyton ja meista tuli eraanlainen tiimi, koska olimme kaikki suunnittelleet siirtya Koh Changille.
Pienille saarille kuten Koh Chang (alkaahan sekottako isoon burger kingien yms tayttamaan saareen Siamin lahdella) saapuessa on hauska seurata vanhemman vaeston selviytymista maihinnoususta. Satamaahan naissa paikoissa ei ole vaan vene, yleensa pitkahantavene, jysayttaa suoraan rannalle jossa sitten tapahtuu ns. rantautuminen. Huvittavin tilanne mita naissa rantautumisissa nahnyt on, kun eras nainen jouduttiin kantaan rantaan koska han ei halunnut kastella jalkojaan. Itsella on aina hirvea mielikuvitusleikki Amerikkalaisten maihinnousuista Japanin saarille toisessa maailmansodassa, mutta tietyista syista en kehtaa elaytya tilanteeseen joten pyrin vaan kayttaytymaan niin kuin muutkin..
Koh Changilla aika meni nukkuessa,syodessa, lukiessa kirjaa, nukkuessa yms. Saarella itsessaan ei ole mitaan ihmeellista tekemista. Mutta luonto on ihmeellinen, eras heppu sanoi etta oli mennyt varta vasten Borneoon katsomaan erasta lintua, jolla on isonokka ja pitaa isoa kovaa aanta (nimea en tieda), ja talla saarella niita voi nahda bungalowin riippumatosta kasin. Mitaan yoelamaahan on saarelta turha odottaa, satunnaisia paskanjauhamis sessioita nuotion aaressa lukuunottamatta. Sahkoa ei myoskaan saarella ollut joten paivarytmi muodostuu lahinna paivanvalon mukaan. Ja illalla kynttilat ovat kovassa kaytossa. Meidan "tiimi" majottautui Mama's bungalow paikkaan joka osottautui mainioksi paikaksi. Ruoka oli maittavaa ja hinnat kohdillaan, kalleimmasta bungalowista olisi joutunut maksamaan 300 patia ja se oli aivan meren rannassa loistavalla paikalla. Itse jouduin ottamaan yhden ylarinteesta mutta samallase oli hivenen halvempi (250).
Saarella tapahtui mielenkiintoinen episodi eraana aamuna. Edellisena aamuna meidan ja naapuri bungalowin henkilokunnan kanssa oli jotain sanaharkkaa rannalla, kun "huoltovene" saapui tuomaan vihanneksia, viinaksia, kanaa yms muuta tuiki tarkeeta saaren eloa varten. Tana kyseisena aamuna kun vene saapui bungalowien vaki myllas taas rannalle odottamaan tavaroitaan, mutta talla kertaa miehilla oli mukana bambukepit. Taas tilanne muodostui sanaharkalla ja sitten oli vuorossa pienta pystypainia ja lopuks miehet nuiji toisiaan kepeilla. Ja nuijiminen oli todellakin totista, toinen paasi huitaseen toista ohtalohkoon silla seurauksella etta veri tirskahti ja lopulta mies oli aivan veressa. Syyta tahan kayttaytymiseen en vielakaan tieda, mutta luulis ettei kyseessa oli kiistelya muutamasta porkkanasta.
Saarelta lahto ja siirtyminen bangkokkiin onkin sitten jo uusi tarina joten jatkan siita myohemmin nyt tuntuu silta etta sormet lahtee irti napyttamisesta
