Viime kirjoituksesta vierahti taas hetkisen aikaa. Yritin kayda paivittelemassa pienen kirjoituksen jouluaaton kulusta, mutta ikava kylla internetyhteys oli kanssani hieman eri mielta asiasta. Mutta, taytyy muistaa, etta olimme saarella, jonne tuli sahkot kolme viikkoa ennen saapumistamme, joten turha vaatia liikaa luksusta liian nopeasti...

Joulu kului siis Don Detin saarella, erilaisissa tunnelmissa mutta varsin hyvissa sellaisissa! Paivalla teimme tyttojen kanssa joulushoppailukierroksen, joka siis kasitti pysahtymisen kaikkiin saaren kioskeihin (kioskikin on hieno sana naille.. "kaupat" nimittain ovat seinaan rakennettuja hyllyja, joista loytyy sitten muutamia tarvittavia tavaroita), katselimme taas auringonlaskun kuten jo rutiineihin kuului, illallistimme yhdessa kahdeksan hengen porukalla kynttilan valossa ja suuntasimme rannalle tapaamaan muita ihmisia. Ja kyllahan muuten oli harmalaisia! Taisin mainita jo aikaisemminkin, etta suomalaisia on kylla nakynyt saarella mutta vasta jouluaattona tajusi, etta kuinka paljon niita onkaan, kun kaikki oli kokoontuneena samalle rannalle. Jossain vaiheessa iltaa alkoi todella harmittaa, etten osaa ruotsia.. siina vaiheessa ehka, kun suomipojilla alkoi sita halpaa viskia kulua vahan liikaakin ja meininki muuttui sellaiseksi, etta olisin mielummin sanonut olevani kotoisin mista tahansa muualta kuin Suomen maalta ja tullut nain yhdistetyksi naihin todella humalaisiin juhlijoihin.

Ylla oleva mainos oli pystytetty rannalle aaton bileista kertomaan. Kuten huomaatte, paikalliset eivat vieta joulua eivatka uutta vuottakaan samaan aikaan kuin me. Heille oli ilmeisesti hieman hankalaa ymmartaa, etta mita me kaikki lukuisat turistit oikein haluamme juhlia?

Sunnuntaina lahdimme Don Detin saarelta ja suuntasimme kohti Kambodzaa ja sen paakaupunkia Phnom Penhia. Rajamuodollisuudet tuli taas hoidettua vaikka melkoista saatamista se olikin. Dollareita sinne ja tanne, vahan lahjuksia ja vahan rahaa leimoista. Itse olen jossain vaiheessa Laosin reissua kadottanut passikuvat, joita otin mukaan juuri viisumeita varten. Kuvan puuttuminen ei kuitenkaan ollut ongelma, kunhan oli taas lisaa dollareita.. Viisumi siis hintaan 25 USD (kuvan kera 23 USD) ja yhteensa nelja dollaria meni lahjuksiin.

Kambodzan raja.

Bussimatka Phnom Penhiin kesti hieman luvattua kauemmin mutta mikas siina oli matkustellessa, kun alla oli hyvat penkit ja ylla toimiva ilmastointi. Olimme perilla myohaan illalla ja nukuimme yon ensimmaisessa tarjotussa guest housessa ja lahdimme liikkeelle taas aamulla. Ja millainen paiva siita tulikaan! Kolme kaupunkia vaikka vain yhteen oli tarkoitus paatya! Otettiin nimittain aamulla bussi Phnom Penhista Kepiin, jota kuvailtiin rauhalliseksi rantakohteeksi. Perilla Kepista nousimme pois bussista ja paatimme syoda lounasta ennen guest housen etsintaa. Ravintolassa viereisessa poydassa istui saksalaistytto, joka soitti monta monta puhelua.. ja kavi ilmi, etta tytto yrittaa loytaa guest housea! Kaikki edullisemmat olivat aivan taynna ja jaljella oli vain enaa todella kalliita hotellihuoneita. Koska tama ei sopinut meidan suunnitelmiimme, oli pakko lahtea Kepista kohti Kampotia. Ainoaksi kulkuneuvoksi talle 25 kilometrin matkalle tuli tuk-tuk. Tassa kohtaa alkoi jo vahan huvittamaan.. nailla kulkuneuvoilla taitetaan yleensa huomattavasti lyhyempia matkoja! Sille jolle ei ole taysin selvaa, mika on tuk-tuk, voitaneen kertoa, etta kyseessa on mopo, jonka perassa on vaunut, joihin mahtuu istumaan hieman vaunuista riippuen 3-6 henkiloa. Varsin hyvia kulkupeleja lyhyille matkoille bussiasemalta guest houselle tms. mutta ei ehka ihan nain pitkan matkan taivaltamiseen.... Mutta kun vaihtoehtoja ei ollut, maksoimme kiskurihinnan 15 USD ja istuimme kyytiin. Kempotiin paastyamme paatimme rysayttaa samalla vaivalla aina Sihauknovilleen asti! Emme nyt kuitenkaan ihan silla tuk-tukilla.. Taaskaan ei kulkenut busseja, joten oli otettava jaettu taksi. Kaytannossa katsoen tarkoittaa sita, etta tavallinen Toyota kuljettaa henkilot paikasta A paikkaan B. Ja lahto tapahtuu, kun auto on taynna... Me olimme ensimmaiset paikalle ilmaantuneet, jotka halusivat Sihauknovilleen ja niinpa jaimme odottamaan auton luo, etta kuljettaja saa haalittua lisaa jengia joka haluaa samaan suuntaan. Tunnissa kuljettaja oli onnistunut saamaan kyllin paljon porukkaa, jotta suostui lahtemaan matkaan ja auto starttasi.. Tassa kohtaa voin pyytaa isaa lopettamaan lukemisen ja siirtymaan seuraavaan kappaleeseen. "Tarpeeksi paljon porukkaa" nimittain tarkoitti jotain aivan muuta kuin se suomalaisessa liikenteessa tarkoittaa yhta henkiloautoa kohden. Takapenkilla istui nimittain nelja henkiloa ja edessa nelja. Jarkytys oli melkoinen, kun tajusimme, etta paitsi apukuskin, myos kuskin penkilla istuu kaksi henkiloa! Teki niin kovasti mieli ottaa kuva tasta tilanteesta, mutta ikava kylla en kehdannut. Mutta voitte demonstroida asian kotioloissa pyytamalla nelja kaverianne autoon, istuttamalla kaksi kummallekin etuistuimelle ja siirtymalla itse takapenkille tarkkailemaan nakymaa. Kambodzan tieliikenteen voitte demonstroida myos. Siihen tarvitsette hieman Hurjapaat-henkisia ajolinjoja ja vauhtia seka tieta tukkimaan lukuisia lehmia ja skoottereita Avara luonto-henkeen.

Mutta perille paastiin ja onnellisesti. Suunnattiin kulkumme kohti Otress beachia, jonka kerrottiin olevan rannoista rauhallisin ja vahiten turisteja taynna. Vapaa huone loytyi ruotsalaistyton omistamasta ja pyorittamasta guest housesta aivan rannasta. Jos Don Det oli suomalaisten valloittama, Sihauknoville on aivan taynna svenskoja.. ja taas harmittaa, ettei siella ruotsin tunnilla tullut tehtya muuta kuin kirjoitettua kirjelappusia, nukuttua ja piirreltya kukkasia vihkon takakanteen.
Paivat ovat kuluneet varsin rentouttavissa merkeissa kuten alla oleva kuva kertoo.

Tata mina katselen paivat pitkat... Ottaako pannuun? Jos ottaa, voitte demonstroida myos taman kotioloissa! Ilmastoksi tarvitaan huonosti lammitetty sauna, eteen hyva kirja (suosikaa Suomen hyvien asioiden top10 kuuluvaa asiaa: kirjastoa) - lomafiilis nousee heti, kun kirja on englanninkielinen, lasiin vahvaa kahvia, maitoa ja helvetisti jaita, valon maara kymmenista hehkulampuista ja veden saatte taikoa mistas tykkaatte. Menkaa vaikka Tropiclandiaan.

Naihin tunnelmiin voisin taas palata nyt, kun paivitetty kirjoitus on saatu valmiiksi ja kuvat liitettya. Matka kay kaupan kautta takaisin rannalle. Illalla luvassa on uuden vuoden vastaanotto todennakoisesti samanlaisissa tunnelmissa kuin jouluaattona. Oikein hyvaa uutta vuotta Suomeen! Juhlikaa yhdessa ja pitakaa toisistanne huolta!

PS. Koska tuosta edellisen postauksen pyorailykuvasta kaytiin vaittelya ja ihmeteltiin, enko saa taalla ruokaa lainkaan, paatin kertoa kahden kuvan avulla, etta ruoka Kambodzassa on tahan mennessa ollut aivan taivaallisen hyvaa. Kanavarrasta ja grillattua barracudaa. NAM!